Kuten on mainittu, syntyy jäsenten liike siten, että toiset lihakset
supistuvat ja niiden vastalihakset laajenevat. Ja ainoa syy siihen, että
toinen lihas supistuu, eikä toinen, on se, että siihen aivoista tulee
vaikkapa hiukankin enemmän elonhengekkeitä kuin toiseen. Tosin eivät
aivoista välittömästi tulleet hengekkeet yksin jaksa panna lihaksia
liikkeelle, vaan ne vaikuttavat molemmissa lihaksissa ennestään oleviin
hengekkeisiin sen, että toisen lihaksen hengekkeet kaikki äkkiä
siirtyvät toiseen. Siten se lihas, josta hengekkeet ovat lähteneet,
laajenee ja muuttuu hervottomaksi, ja se, joka on täyttynyt
hengekkeillä, pullistuu nopeasti ja vetää luokseen sen jäsenen, jossa se
on kiinni. Tämän saatamme helposti käsittää, kun otamme huomioon, että
aivoista lakkaamatta lähtee ainoastaan varsin pieni joukko
elonhengekkeitä kuhunkin lihakseen, mutta että jokaisessa lihaksessa
itsessään alati on paljous muita hengekkeitä, jotka liikkuvat hyvin
nopeasti, välistä vain pyörien paikallaan samassa lihaksessa, kun eivät
kohtaa aukkoja, joista pääsisivät pois. Toiste ne taas siirtyvät
vastalihakseen, kun siihen johtavat pienet reiät aukeavat, joista
hengekkeet pääsevät kulkemaan. Nämät aukot ovat niin laaditut, että, jos
aivoista lähteneistä hengekkeistä toiseen lihakseen siirtyvät hengekkeet
ovat voimakkaammat kuin toiseen siirtyvät, vaikkapa vähässäkin määrässä,
nämät hengekkeet avaavat kaikki ne aukot, joista jälkimäisen lihaksen
hengekkeet pääsevät edelliseen, sekä sulkevat kaikki ne aukot, joista
edellisen lihaksen hengekkeet pääsevät jälkimäiseen. Täten kaikki
molemmissa lihaksissa olevat elonhengekkeet joutuvat hyvin nopeasti
toiseen lihakseen, jonka ne pullistavat ja lyhentävät, sillävälin kuin
vastalihas venyy ja herpoaa.