Nyt on kolme vuotta kulunut siitä kun olin lopettanut sen tutkimuksen,
joka sisältää kaikki äsken mainitsemani seikat ja kun aloin tarkastaa
sitä antaakseni sen painettavaksi. Silloin kuulin, että muutamat
henkilöt, joita kunnioitan, ja joiden oikeaksi tunnustetut mielipiteet
vaikuttavat yhtä paljon toimintaani kuin oma järkeni ajatuksiini, olivat
paheksuneet erästä luonnontieteellistä mielipidettä, jonka toinen vähää
ennen oli tuonut esiin.[1] En tahdo sanoa että puolestani olisin
omaksunut sen, mutta en kuitenkaan ennen muiden oppineiden miesten
langettamaa arvostelua ollut siinä mielipiteessä huomannut mitään
uskonnolle tai valtiolle vahingollista, enkä siis mitään sellaista, joka
olisi estänyt minua siitä kirjoittamasta, jos järkeni olisi osottanut
minulle sen todeksi. Kuitenkin pelkäsin, että esittämieni mielipiteiden
joukossa olisi joku kohta, jossa olisin saattanut erehtyä, vaikka tosin
aina olen pitänyt tarkasti vaaria siitä, ett'en hyväksyisi mitään
sellaisia uusia vakaumuksia, joita en saattaisi varmasti todistaa ja
ett'en kirjoittaisi mitään sellaista, joka voisi vahingottaa jotakuta.
Tämä syy riittävästi taivutti minut hylkäämään päätökseni julkaista
tutkimukseni. Sillä vaikka varsin pätevät vaikuttimet sitä ennen
kehottivat minua ryhtymään sen julkaisuun, niin vastenmielisyys, joka
minulla aina on ollut kirjaintekijän ammattia vastaan, saattoi minut
heti puolustuksekseni löytämään tarpeeksi toisia syitä.
[1] Descartes viittaa tässä siihen Galilein esittämään väitökseen, että
maa liikkuu. Descartes itse oli samaa mieltä kuin mainittu italialainen
luonnontutkija. Kirjeessä ystävälleen, oppineelle Mersenne'lle,
Descartes kirjoittaa muun muassa: »Jos ei ole totta, että maa liikkuu,
niin kaikki filosofiani perustukset myös ovat väärät, sillä ne juuri
ilmeisesti todistavat maan liikunnon; ja tämä on siihen määrään
yhteydessä koko tutkimukseni kanssa, ett'en voi sitä siitä erottaa
saattamatta kaikkea muuta puutteelliseksi.» Suom. huom.
Nämät syyt ja vastasyyt ovat senlaatuiset, ett'en niitä ilmaisemalla
tyydytä ainoastaan omaa, vaan myöskin lukijoiden harrastusta. En ole
koskaan pannut suurta arvoa oman henkeni tuotteisiin. Ell'en olisi
noudattamastani metodista niittänyt muita hedelmiä kuin että se on
saattanut minut tyydyttäviin tuloksiin muutamien spekulatiivisiin
tieteisiin kuuluvien kysymysten suhteen sekä että olen koettanut sen
johdosta järjestää toimintaani, en olisi pitänyt itseäni velvoitettuna
kirjoittamaan siitä mitään. Sillä mitä siveelliseen toimintaan tulee, on
jokaisella siinä suhteessa runsaasti vakaumuksia, ja saattaisi olla yhtä
monta reformatoria kuin on päätä, jos muiden olisi sallittu ryhtyä
mitään parannuksia toimeenpanemaan kuin niiden, jotka Jumala on
määrännyt kansojensa johtajiksi tai niiden, joille hän on suonut
tarpeeksi armoaan sekä intoa, jotta saattaisivat olla profeettoja.
Vaikka siis filosofiset mietteeni minua suuresti tyydyttivät, arvelin,
että muillakin oli mietteensä, joihin olivat ehkä vielä tyytyväisemmät.
Mutta niinpian kuin olin saavuttanut muutamia fysiikkiä koskevia
yleiskäsitteitä, ja kun, noudatettuani niitä erityisiä vaikeita
kysymyksiä käsitellessäni, olin huomannut kuinka pitkälle ne saattavat
viedä ja kuinka suuressa määrin ne eroavat tähän asti vallalla olleista
periaatteista, en luullut voivani jättää niitä julkaisematta suuresti
rikkomatta sitä lakia vastaan, joka velvoittaa meitä voimiemme mukaan
edistämään kaikkien ihmisten yhteishyvää.
Sillä nämät yleiskäsitteet osottivat minulle, että on mahdollista
saavuttaa elämälle hyvin hyödyllisiä tietoja ja että kouluissa opetetun
spekulatiivisen filosofian asemesta saatamme löytää käytännöllisen
filosofian, jonka avulla, opittuamme tuntemaan tulen, veden, ilman,
tähtien, taivaan ja kaikkien muiden meitä ympäröivien esineiden voiman
ja vaikutukset yhtä tarkasti kuin tunnemme käsityöläisten eri ammatit,
saatamme yhtä hyvin käyttää mainittua voimaa ja mainittuja vaikutuksia
kaikkiin sopiviin tarkoituksiin ja siten tulla luonnon herroiksi ja
valtijaiksi. Tätä ei tule toivoa yksistään sentähden, että saatettaisiin
keksiä lukemattomia taidokkaita keinoja, jotka sallisivat meidän
vaivatta nauttia maan hedelmistä ja kaikista sen tarjoamista
mukavuuksista, vaan etupäässä terveyden säilyttämisen tähden, joka
epäilemättä on paras omaisuus ja kaiken muun hyvän perustus tässä
elämässä. Sillä henki on niin suuressa määrin riippuvainen ruumiin
elinten laadusta ja tilasta, että luulen meidän etupäässä täytyvän
turvautua lääketieteeseen, jos yleensä on mahdollista keksiä keino,
jonka avulla saatettaisiin ihmiset viisaammiksi ja taitavammiksi kuin he
ovat olleet tähän asti. On totta että nykyään käytännössä oleva
lääketiede sisältää vähän sellaista, joka tuottaisi niin huomattavaa
hyötyä, ja luulen varmasti, ollenkaan tahtomatta sitä halveksia, ett'ei
ole ketään, ei edes ammattilääkärien joukossa, joka ei tunnustaisi, että
kaikki, mitä siitä tiedetään on melkein mitätöntä siihen verrattuna,
mitä ei vielä tiedetä.
Saattaisimme välttää lukemattomia tauteja, sekä ruumiillisia että
henkisiä, jopa kenties vanhuuden heikkouden, jos tarpeeksi tuntisimme
niiden syyt ja kaikki ne parannuskeinot, jotka luonto on tarjonnut
käytettäväksemme. Päätin siis käyttää koko elämäni etsiäkseni sellaista
tiedettä ja löysin tien, jota seuraamalla luulin välttämättömästi sen
löytäväni, ell'ei elämän lyhyys tai riittävien kokeiden puute minua
siitä estäisi. En luullut olevan parempaa keinoa näiden kahden esteen
syrjäyttämiseksi, kuin että tarkoin ilmaisisin yleisölle sen vähän,
minkä olisin löytänyt ja että kehottaisin eteviä henkiä pyrkimään
etemmäksi, niin että jokainen taipumuksensa ja voimiensa mukaan lisäisi
tarpeellisia kokeita ja yleisölle ilmaisisi kaikki saavuttamansa
tulokset, jotta jälkeentulevat saattaisivat alkaa siitä, mihin
edelläkävijät päättivät. Täten yhdistämällä useiden elämäntyön
päästäisiin paljon pitemmälle kuin kukin yksinään saattaa päästä.
Huomasin lisäksi, että nämät kokeet ovat sitä tärkeämmät kuta kauemmaksi
on edistytty tiedoissa. Aluksi on parempi tyytyä niihin havaintoihin,
jotka itsestään tarjoutuvat aisteillemme, ja joita emme saata olla
tuntematta, jos niitä vähänkin tarkkaamme, kuin etsiä harvinaisempia ja
sellaisia, jotka tutkimisen kautta ovat selville saatavissa. Sillä
harvinaiset havainnon esineet pettävät usein silloin, kun emme vielä
tunne tavallisimpien syitä, ja ne seikat, joista edelliset riippuvat,
ovat melkein aina niin erityiset ja pienet, että on hyvin vaikea niitä
huomata.
Se järjestys, jota tässä kohdin noudatin, oli seuraava: ensiksi koetin
löytää kaiken sen yleiset perukset eli alkusyyt, mikä on tai voi olla
maailmassa. Oletin niitä aikaisemmaksi vain Jumalan, joka on luonut
maailman, ja johdin ne muuten ainoastaan muutamista totuuden iduista,
jotka luonto on istuttanut henkiimme. Tämän jälkeen tutkin, mitkä olivat
ensimäiset ja tavallisimmat seuraukset, jotka näistä syistä saattoivat
johtua. Täten luulen löytäneeni taivaan, tähdet, maan, ja lisäksi maan
päällä vettä, ilmaa, tulta, kivennäisiä ja muutamia muita kaikista
tavallisimpia ja yksinkertaisimpia ja siis helpoimmiten löydettävissä
olevia seikkoja. Kun sitten tahdoin siirtyä yksityisseikkoihin, kohtasi
minua niitä sellainen vaihteleva paljous, ett'en luullut mahdolliseksi
ihmishengelle erottaa maan päällä olevien kappaleiden muotoja ja lajeja
niistä, jotka siellä saattaisivat olla, jos Jumala olisi tahtonut
asettaa ne sinne. En siis pitänyt mahdollisena että voisimme käyttää
niitä hyväksemme muuten kuin menemällä seurauksista syihin ja tekemällä
useita eri kokeita. Kun tämän johdosta muistelin kaikkia seikkoja, joita
suinkin olin aistimillani havainnut, rohkenen sanoa, ett'en huomannut
ainoatakaan, jota en sangen helposti olisi voinut selittää löytämieni
peruksien nojalla. Mutta minun tulee myös tunnustaa, että luonnon voima
on niin avara ja laaja, ja että nämät perukset ovat niin yksinkertaiset
ja yleiset, ett'en huomannut yhtään ainoata erityistä seurausta, jota ei
monella eri tavalla saattaisi johtaa niistä, ja että suurin vaikeuteni
tavallisesti on löytää se tapa millä se on niistä riippuvainen. En tiedä
muuta keinoa tämän pulman välttämiseksi kuin että yhä uudestaan tehdään
sellaisia kokeita, joiden tulos on erilainen eri selittämistapoja
käytettäessä. Olen muuten jo päässyt niin pitkälle, että luulen
useimmissa kohdin sangen hyvin käsittäväni mille kannalle on
asettuminen, kun mielii tehdä tätä varten tarpeelliset kokeet, mutta
samassa huomaan näiden olevan senlaatuiset ja niin lukuisat, ett'eivät
käteni eivätkä varani, vaikka minulla niitä olisi tuhatta kertaa
enemmän, riittäisi niitä kaikkia suorittamaan. Saatan siis siinä määrin
edistyä luonnon tuntemisessa, kuin minulla tulevaisuudessa on sopivaa
tilaisuutta tehdä kokeita. Tämän aioin tehdä tunnetuksi mainitsemani
tutkimuksen kautta ja siinä tuoda esille yhteishyväksi koituvan hyödyn
niin selvästi, että velvoittaisin kaikkia niitä, jotka yleensä
harrastavat ihmisten parasta, s. o. kaikkia niitä, jotka todella ovat
hyveiset, eivätkä teeskentele hyvettä käytöksessään tai mielipiteissään,
ilmaisemaan minulle tekemiensä kokeiden tulokset sekä auttamaan minua
vielä tehtävien kokeiden suorittamisessa.
Mutta myöhemmin toiset perusteet ovat saattaneet minut muuttamaan
mielipiteeni ja jatkamaan kaikkien niiden seikkojen paperille panemista,
joita olen pitänyt tärkeinä, sen mukaan kuin olen havainnut ne tosiksi,
sekä tekemään tämän yhtä huolellisesti, kuin olisin aikonut painattaa
ne. Näin menettelin, jotta minulla olisi ollut parempi tilaisuus hyvin
tutkia ne, sillä epäilemättä tarkastamme aina huolellisemmin sellaista,
jonka luulemme joutuvan useampien muiden katsottavaksi, kuin sitä, jonka
teemme vain itseämme varten. Usein näet olen, ryhtyessäni asioita
punnitsemaan, pitänyt niitä tosina, mutta huomannutkin ne vääriksi,
ruvetessani panemaan niitä paperille. En myöskään tahtonut menettää
ainoatakaan tilaisuutta hyödyttääkseni yleisöä, sillä ajattelin, että
jos yleensä siihen kykenen ja jos kirjoitukseni ovat jonkunarvoiset, ne,
joiden huostaan ne joutuvat kuoltuani, voisivat käyttää niitä kuten
soveliaimmaksi katsoisivat. En näet mitenkään suostunut siihen, että ne
julkaistaisiin minun eläessäni, sillä pelkäsin, että niiden
mahdollisesti herättämä vastustus ja aiheuttamat riidat sekä niiden
minulle mahdollisesti tuottama maine saattaisivat minut menettämään sen
ajan, jota olin aikonut käyttää omiin opintoihini. Sillä vaikka onkin
totta, että jokaisen tulee voimiensa mukaan lisätä toisten menestystä,
ja ett'ei se ihminen todellakaan ole minkään arvoinen, joka ei hyödytä
ketään, on kuitenkin yhtä totta, että huolenpitomme tulee ulottua
nykyaikaa kauemmaksi, ja että on sopivaa jättää tekemättä sellaisia
seikkoja, jotka ehkä tuottaisivat jotakin hyötyä aikalaisille, jos on
mielessä muiden tehtävien toteuttaminen, jotka jälkeentuleville
tuottavat vielä suurempaa hyötyä.
Tiedettäköön näet, ett'ei se, jonka tähän asti olen oppinut, ole juuri
mitään siihen verraten, jota en vielä tiedä ja jonka oppimisen suhteen
en ole epätoivoisana. Sillä niiden henkilöiden laita, jotka vähitellen
löytävät totuuden tieteistä, on melkein sama kuin niiden, joiden
varallisuuden karttuessa on paljon helpompi saavuttaa suurempaa
rahallista voittoa kuin heidän oli köyhinä ollessaan saavuttaa pientä.
Tai heitä saattaa myös verrata sotapäällikköihin, joiden sotavoimat
kasvavat voittojen ohella ja joiden, kärsittyään tappion, on vaikeampi
pysyä pystyssä kuin heidän, saavutettuaan voiton, on valloittaa
kaupunkeja ja maakuntia. Se näet on ryhtynyt todelliseen taisteluun,
joka pyrkii voittamaan kaikki ne vaikeudet ja erehdykset, jotka estävät
meitä tuntemasta totuutta, ja se on todella kärsinyt tappion, joka saa
väärän käsityksen jostakin yleisemmästä ja tärkeämmästä asiasta.
Sellainen tarvitsee paljon suurempaa taitavuutta palatakseen entiselleen
kuin se, joka jo omistaen varmat periaatteet, tahtoo suuressa määrin
edistyä.
Jos minä puolestani tähän asti olen tieteestä löytänyt muutamia
totuuksia (ja toivon että tässä nidoksessa olevat seikat[1] osottavat
minun löytäneeni muutamia sellaisia), saatan sanoa että ne ovat vain
viiden tai kuuden syrjäyttämäni päävaikeuden seurauksia ja
johtopäätöksiä, joita pidän yhtä monena saavuttamanani voittona. Saatan
myös pelkäämättä tunnustaa, ett'en luule tarvitsevani voittaa kuin kaksi
tai kolme muuta samanlaista totuutta, saavuttaakseni tarkoitukseni
kokonaan. Minulle ei vielä ole niin paljon ikää karttunut, ett'en
tavallisen luonnon kulun mukaan ehtisi tätä toteuttaa. Mutta luulen,
että minun on välttämätöntä kahta enemmän säästää jälelläolevaa aikaani,
koska toivon sitä hyvin käyttäväni; ja menettäisin epäilemättä paljon
aikaa, jos julkaisisin fysiikkini perusteet. Tosin ne melkein kaikki
ovat niin ilmeisen selvät, että tarvitaan ne vain kuulla, jotta ne
ymmärrettäisiin; ja vaikk'ei ole ainoatakaan, jota en luulisi voivani
todistaa, aavistan, että niiden herättämä vastustus minua usein
häiritsisi, koska on mahdotonta, että perusteeni olisivat sopusoinnussa
muiden ihmisten kaikkien eri mielipiteiden kanssa.
[1] Sama nidos, jossa Descartes julkaisi tämän »Metodin Esityksen«,
sisälsi myös teokset »Dioptriikki« (La Dioptrique) ja »Meteorit« (Les
Météores). Suom. huom.
Saatetaan huomauttaa, että tämä vastustus olisi hyödyllinen osaksi
sentähden, että se saattaisi minut tuntemaan vikani, osaksi sentähden,
että se hyvä, jonka mahdollisesti olen saavuttanut, laajentaisi toisten
käsityspiiriä. Lisäksi saattaisivat toiset, koska useat tekevät enemmän
havaintoja kuin yksi ainoa ihminen, käyttäen hyväkseen tutkimuksieni
tuloksia, auttaa minua keksinnöillään. Tunnustan vielä voivani suuresti
erehtyä ja ett'en melkein koskaan luota ensiksi mieleeni johtuviin
ajatuksiin; mutta kuitenkin se kokemus, jonka olen saanut minua vastaan
suunnatusta vastustuksesta, estää minua toivomasta siitä vastedeskään
mitään hyötyä. Sillä olen jo tarpeeksi usein kuullut arvosteluja sekä
niiden puolelta, joita olen pitänyt ystävinäni, että myös muutamien
sellaisten puolelta, joita olen luullut minun suhteeni puolueettomiksi,
jopa sellaistenkin, joiden olen tietänyt ilkeydestä ja kateudesta
koettavan kajota seikkoihin, jotka ystäviltäni heidän kiintymyksensä
takia jäisivät huomaamatta. Mutta harvoin olen näistä arvosteluista
löytänyt sellaista, jota en ollenkaan olisi aavistanut, ja jos olenkin
löytänyt, on se ollut aineelleni vallan vierasta. Siis olen ani harvoin
kohdannut henkilön, joka olisi arvostellut mielipiteitäni ankarammin tai
tasapuolisemmin kuin minä itse. En liioin koskaan ole huomannut, että
kouluissa toimeenpantujen väittelyjen avulla olisi löydetty mitään ennen
tuntematonta totuutta; sillä jokaisen ajatellessa sitä, että pääsisi
väittelyssä voitolle, koetetaan ennemmin saada esille sitä, mikä on
todennäköistä, kuin punnita syitä ja vastasyitä. Ne näet, jotka kerran
ovat olleet hyviä asianajajia, eivät siltä jälestäpäin ole paraita
tuomareita.
Ei edes se hyöty, joka muilla olisi noiden ajatuksieni ilmaisemisesta,
saattaisi olla varsin suuri, koska en vielä ole kehittänyt niitä niin
pitkälle, ett'ei niihin tulisi lisätä paljoa, ennenkuin niitä ruvetaan
käyttämään. Ja luulen voivani sanoa ilman itserakkautta, että minä ennen
muita olen tähän kykenevä. Saattaahan maailmassa olla useita
verrattomasti etevämpiä henkilöitä kuin minä, mutta on otettava
huomioon, ett'emme voi yhtä hyvin käsittää ja omistaa sellaista seikkaa,
jonka opimme toiselta, kuin sellaista, jonka olemme itse keksineet. Tämä
on minun aineeni suhteen epäilemätön tosiseikka; olen näet usein
selvittänyt muutamia mielipiteitäni hyvin arvostelukykyisille
henkilöille, jotka puhuessani näyttivät ymmärtävän ne vallan selvästi;
mutta toistaessaan niitä olivat he melkein aina muuttaneet ne siihen
määrään, ett'en enää saattanut tunnustaa niitä omikseni.
Tämän vuoksi soisin kernaasti, ett'eivät jälkeenielävät koskaan uskoisi
minkään mielipiteen johtuvan minusta, ell'en itse ole sitä julkaissut.
En ollenkaan ihmettele niiden mielipiteiden omituisuuksia, joita
väitetään kaikkien noiden vanhanajan filosofien omiksi, joiden
kirjoitukset eivät ole meille säilyneet, enkä siis luule heidän
ajatuksiansa järjettömiksi, koska he olivat aikansa etevimpiä neroja ja
heidän mielipiteensä vain on meille huonosti kerrottu. Heidän oppilaansa
näet eivät melkein koskaan ole olleet heitä etevämmät. Minulla on se
vakaumus, että innokkaimmat Aristoteles'n suunnan nykyisistä
kannattajista pitäisivät itseään onnellisina, jos heillä olisi yhtä
paljon tietoja luonnosta kuin hänellä oli, vaikkapa eivät siitä koskaan
saavuttaisikaan enempiä tietoja. He ovat vallan kuin murattiköynnös,
joka ei pyri kasvamaan sitä puuta korkeammaksi, joka sitä kannattaa ja
joka usein rupeaa laskeutumaan alaspäin päästyään puun latvaan; samoin
filosofin oppilaat vajoavat huonommuuteen, s. o. tulevat vähemmän
oppineiksi kuin jos eivät ollenkaan jatkaisi opintojaan. Sillä he eivät
ainoastaan tyydy tietämään sitä, minkä heidän oppi-isänsä on
ymmärrettävästi selittänyt, vaan tahtovat sitäpaitsi hänen
kirjoituksistaan löytää useiden sellaistenkin vaikeiden kysymysten
ratkaisun, joista hän ei ole mitään sanonut, ja joita hän ei kenties
koskaan ole ajatellut. Kyllähän tällainen filosofeeraamistapa on hyvin
mukava niille, joilla vain on keskinkertainen kyky. Heidän tekemiensä
erotusten ja heidän periaatteidensa himmeys näet sallii heidän puhua
kaikista seikoista yhtä rohkeasti, kuin todella tuntisivat ne, sekä itse
puolustaa kantaansa väitellessään kehittyneimpien ja taitavimpien
henkilöiden kanssa, ilman että nämät voivat saattaa heitä muuttamaan
vakaumustaan. He ovat tässä suhteessa sokean kaltaiset, joka aikoo
voitokkaasti tapella näkevän kanssa ja siinä tarkoituksessa on
houkutellut hänet jonkun pimeän luolan pohjukkaan. Tämän kaltaisilla
varmaankin on hyötyä siitä, ett'en julkaise filosofiani periaatteita.
Nämät näet ovat hyvin yksinkertaiset ja ilmeisen selvät, ja
julkaisemalla ne ikäänkuin aukaisisin muutaman ikkunan ja päästäisin
valoa siihen luolaan, jonne he ovat menneet tappelemaan.
Mutta ei edes etevimmillä henkilöillä ole syytä haluta tutustuvansa
niihin. Sillä jos he tahtovat oppia puhumaan kaikesta ja käydä
oppineista, saavuttavat he tämän päämäärän paljon helpommin tyytymällä
todennäköisyyteen, joka vaivatta on löydettävissä kaikenlaisista
aineista, kuin etsimällä totuutta, joka vain vähitellen löydetään
muutamista kysymyksistä, ja joka puhuttaessa muista seikoista,
velvoittaa avomielisesti tunnustamaan oman tietämättömyyden niiden
suhteen. Jos he sitävastoin pitävät parempana tietää muutama totuus
kuin turhamielisesti kerskailla tietävänsä kaikki, ja onhan edellinen
tieto todella suurempiarvoinen, ja jos tahtovat noudattaa minun
menetystapaani, ei minun tätä varten heille tarvitse sanoa mitään muuta,
kuin mitä tässä esityksessä jo olen maininnut. Jos he näet kykenevät
edistymään pitemmälle kuin minä, on heillä sitä paremmat edellytykset
itsestään havaita kaikki se, minkä minä luulen löytäneeni. Enhän koskaan
ole suorittanut tutkimuksiani muuten kuin järjestyksessä, ja siis on
varmaa, että se, joka minulta vielä on jäänyt löytämättä, on vaikeampaa
ja enemmän salattua kuin se, minkä tähän asti olen saavuttanut, ja heitä
huvittaisi paljoa vähemmin oppia se minulta kuin omien tutkimuksien
kautta. Sitäpaitsi se totuus, jonka he saavuttavat tutkiessaan aluksi
helppoja seikkoja ja vähitellen ja asteittain siirtyessään toisiin
vaikeampiin, on hyödyttävä heitä enemmän kuin kaikki minun neuvoni. Jos
minulle nuoruudestani olisi opetettu kaikki ne totuudet, joiden
todistuksia myöhemmin olen etsinyt, ja jos minun olisi ollut vallan
helppo niitä oppia, en kenties koskaan olisi voinut löytää uusia
totuuksia; ainakaan en ikinä olisi saavuttanut sitä tottumusta ja
helppoutta, jotka minulla mielestäni nyt on ja joiden avulla luulen
löytäväni yhä uusia totuuksia, sen mukaan kuin niitä ahkerasti etsin.
Sanalla sanoen, jos maailmassa on teos, jota ei kukaan osaa päättää niin
hyvin kuin sen alottaja, niin on se minulla tekeillä oleva.
On totta, ett'ei yhden ihmisen voimat riitä kaikkiin tätä edistäviin
kokeisiin. Mutta tutkija ei myöskään hyvällä menestyksellä saata käyttää
sitä varten muita kuin omia käsiään, tai myöskin saattaa hän käyttää
taitureiden ja sellaisten käsiä, joille hän voisi maksaa ja jotka
toivoen raha-ansiota, joka on hyvin tehokas vaikutin, tarkasti
toimittaisivat kaiken sen, mikä heille määrättäisiin. Ne näet, jotka
uteliaisuudesta tai tiedonhalusta ehkä tarjoaisivat apuansa, lupaavat
tavallisesti enemmän kuin mitä voivat täyttää, ja monet panevat hyvälle
alulle yrityksen, josta ei sitten koskaan tule enempää. Sen lisäksi he
ehdottomasti vaativat palkinnokseen, että heille selitetään muutamia
vaikeita seikkoja, tai ainakin haluavat turhaa ylistelyä ja hyödyttömiä
keskusteluja, jotka saattavat tutkijan hukkaamaan ainakin osan aikaansa.
Joskin joku tahtoisi tutkijalle ilmaista tekemiensä kokeiden tulokset,
jota monikaan ei kernaasti tee, koska pitää niitä muka salaisuuksina, on
niihin useimmiten yhdistettynä niin paljon liikoja sivuseikkoja ja
lisiä, että tutkijan olisi hyvin vaikea niistä löytää totuutta.
Sitäpaitsi melkein kaikki tuollaiset kokeet selitetään niin huonosti,
jopa ne ovat niin väärät, koska niiden tekijät ovat koettaneet laatia ne
omien periaatteidensa mukaisiksi, että, jos muutamat niistä ovatkin
kelvolliset, ne eivät kuitenkaan korvaa sitä ajanhukkaa, joka syntyy
niiden valitsemisesta. Jos siis maailmassa olisi joku, joka varmasti
tiedettäisiin kykeneväksi keksimään mitä tärkeimpiä ja ihmisille
hyödyllisimpiä seikkoja, ja jos muut kaikin tavoin tahtoisivat häntä
auttaa hänen pyrinnöissään päämääränsä saavuttamiseksi, en luule että he
voisivat tehdä muuta hänen hyödykseen, kuin että maksaisivat hänen
tarpeellisten kokeidensa kulungit ja muuten estäisivät tungettelevia
ihmisiä häntä häiritsemästä. En puolestani suinkaan pidä itseäni niin
etevänä, että lupaisin jotakin erinomaista, enkä ole niin
turhamielinen, että pitäisin yleisöä velvollisena suuresti harrastamaan
tuumiani. Minulla ei myöskään ole niin alhainen mieli, että keneltäkään
vastaanottaisin kannatusta, jota ansaitsevana minua kenties ei
pidettäisi.
Kaikki nämät seikat yhteensä vaikuttivat kolme vuotta sitten sen, ett'en
tahtonut julkaista tekeillä olevaa tutkimustani ja että lisäksi päätin
olla julkaisematta mitään toista yhtä yleistä tutkimusta, josta
saattaisi havaita fysiikkini perustukset. Sen jälkeen on kuitenkin
ilmestynyt kaksi muuta syytä, jotka ovat velvoittaneet minua tässä
ilmaisemaan muutamia yksityisiä koelmia ja tekemään yleisölle jotakin
selkoa toimistani ja tuumistani. Ensiksikin huomautan, että jos
jättäisin tämän tekemättä, niin useat, jotka tietävät entisen
aikomukseni julkaista muutamia kirjoituksia, saattaisivat kuvitella
minua tästä julkaisusta estävien syiden olevan minulle arveluttavampaa
laatua kuin ne todella ovat. Sillä vaikk'en ylen määrin rakasta kunniaa,
vaikka päinvastoin, jos näin saatan sanoa, vihaan sitä katsoen sitä
vahingolliseksi rauhalleni, jota pidän ylen suuressa arvossa, en
kuitenkaan koskaan ole koettanut peittää tekojani rikoksien tavoin, enkä
liioin ole käyttänyt suurta varovaisuutta pysyäkseni tuntemattomana,
sillä siten olisin luullut menetteleväni väärin itseäni kohtaan ja niin
tuottavani itselleni jonkunmoista levottomuutta, joka taaskin olisi
häirinnyt sitä täydellistä sielunrauhaa, jota tavoittelen. Vaikka aina
olen ollut yhtä välinpitämätön maineen tavoittelemisen kuin sen
karttamisen suhteen, olen kuitenkin saavuttanut jonkunmoista
kuuluisuutta, ja olen katsonut itseni velvolliseksi ainakin estämään
mainettani himmentymästä. Toinen syy, joka velvoitti minua laatimaan
tämän kirjoituksen, oli se seikka, että päivä päivältä yhä enemmän
huomasin, kuinka hitaasti tutkimukseni edistyivät senvuoksi, että
tarvitsen äärettömän monta koetta, joita minun on mahdoton tehdä ilman
muiden apua. Vaikka en toivokaan yleisön puolelta suurta osanottoa
tuumiini, en kuitenkaan tahdo menetellä väärin itseäni enkä
jälkeentulevia kohtaan antaen heille aihetta tulevaisuudessa moittien
mainitsemaan minusta, että olisin voinut heille jättää monta seikkaa
paljon paremmin tutkittuina, jos en olisi kokonaan ollut osottamatta
heille, miten olisivat voineet edistää tarkoituksiani.
Mielestäni oli helppo valita muutamia periaatteitani koskevia
kysymyksiä, jotka vähemmin antaisivat aihetta väittelyihin, ja jotka
eivät velvoittaisi minua ilmaisemaan enempää vakaumuksistani kuin mitä
haluan, mutta jotka kuitenkin selvästi osottaisivat, mihin tieteissä
kykenen, mihin olen kykenemätön. En tiedä, onko tämä minulle onnistunut,
enkä tahdo ennättää toisten arvostelujen edelle puhumalla itse
kirjoituksistani. Mutta olisin hyvin iloinen, jos niitä tutkittaisiin;
ja jotta tähän olisi parempi tilaisuus, pyydän että kaikki ne, joilla on
muistutuksia tehtävänä, suvaitsisivat lähettää ne kustantajalleni, joka
niistä on antava minulle tiedon. Koetan sitten heti liittää niihin
vastaukseni, ja täten lukijat, nähdessään molemmat, helpommin
havaitsevat totuuden. Lupaan aina liittää lyhyet vastaukset sekä suoraan
tunnustaa erehdykseni, jos niitä näen; tai ell'en saata niitä tunnustaa,
tahdon yksinkertaisesti mainita sen, mikä on tarpeellista esittämieni
seikkojen puolustukseksi, hyvin karttaen uusien kysymyksien
selittämistä, jotta en loppumattomasti johtuisi toisesta seikasta
toiseen.
Jos muutamat lauseet alkupuolella teoksia »Dioptriikki« ja »Meteorit«
ensin herättävät arveluja, koska kutsun niitä olettamuksiksi, enkä
nähtävästi niitä todista, maltettakoon vain tarkkaavaisesti lukea nämät
teokset loppuun asti, niin luulen, että ne tyydyttävät. Sillä niiden
todistusperusteet ovat sellaisessa keskinäisessä yhteydessä, että alussa
esiintyvät ovat myöhemmin esiintyvien todisteina, ollen näiden
alkusyitä; ja myöhemmin esiintyvät perusteet puolestaan todistavat
oikeiksi ensimäiset, ollen niiden seurauksia. Älköön luultako minun
tässä tekeväni itseäni syypääksi siihen, mitä logiikin tutkijat kutsuvat
kehäpäätelmäksi. Kokemus näet osottaa, että useammat näistä seurauksista
ovat sangen varmat, ja ne syyt joista ne johdan, eivät niin suuresti
todista kuin ne selittävät niitä; päinvastoin seuraukset todistavat
syiden totuuden. Kutsun niitä olettamuksiksi vain sentähden, että luulen
voivani johtaa ne ylläesittämistäni ensimäisistä totuuksista. Ja tämän
olen tehnyt vain senvuoksi, että on sellaisia henkilöitä, jotka
kuvittelevat yhdessä päivässä käsittävänsä kaiken sen, mitä toinen on
tuuminut kaksikymmentä vuotta, kun heille vain on sanottu pari kolme
sanaa, ja jotka helpommin saattavat erehtyä ja vaikeammin käsittää
totuutta, kuta terävämpi ja vilkkaampi järki heillä on. Tahtoisin näet
estää sellaisia henkilöitä perustamasta sille, mitä luulevat minun
periaatteikseni, nurinkurista filosofiaa, josta syy lankeaisi minulle.
Sillä mitä niihin mielipiteisiin tulee, jotka ovat vallan minun omani,
en pidä itseäni velvollisena puolustelemaan niitä sen johdosta, että ne
ovat uudet. Jos näet lähemmin tarkastetaan niiden perusteita, luulen
varmaan niitä pidettävän niin yksinkertaisina ja terveen järjen
mukaisina, että ne epäilemättä saattavat käydä luonnollisemmista ja
vähemmän omituisista kuin mitkään muut samasta aiheesta muodostetut
mielipiteet. En myöskään kerskaten väitä olevani yhdenkään ainoan
ensimäinen keksijä, vaikka tosin en ole kuullut muiden niitä ilmaisevan;
järki yksin on ne vakaumukseeni saattanut.
Ell'eivät mekanikot heti osaa käyttää sitä keksintöä, jonka olen
selittänyt teoksessani nimeltä »Dioptriikki«, ei saatettane siltä sanoa
sitä huonoksi. Sen tulee näet olla hyvin taitava, joka osaa tehdä ja
hoitaa minun selittämiäni koneita. Ja vaikk'en ole unhottanut
selityksestäni mitään seikkaa, olisin yhtä suuresti ihmeissäni, jos tuo
koneen laatiminen onnistuisi heti ensi yrityksellä, kuin jos joku
yhdessä päivässä oppisi mainion hyvin soittamaan kitaraa, kun hänen
eteensä vain olisi pantu oikeat nuotit.
Kirjoitan ranskaksi[1], joka on äidinkieleni, enkä latinaksi, joka on
opettajieni kieli, koska toivon että ne, jotka turvautuvat yksistään
luonnolliseen selvään järkeensä, paremmin osaavat arvostella
mielipiteitäni kuin ne, jotka vain luottavat vanhoihin kirjoihin. Ne,
joilla hyvä arvostelukyky yhtyy tieteelliseen sivistykseen, eivät niin
piintyneesti liene kiintyneet latinaan, että kieltäytyvät kuulemasta
perusteitani senvuoksi, että olen esittänyt ne kansan kielellä.
[1] Oli uutta ja rohkeata Descartes'n aikana kirjoittaa tieteellinen
teos ranskan kielellä. Suom. huom.
Lopuksi en tahdo tässä erityisesti puhua siitä edistyksestä, jonka
tulevaisuudessa toivon saavuttavani tieteiden alalla, enkä antaa
yleisölle mitään lupausta, jota en tiedä varmaan voivani täyttää. Mutta
mainitsen vain päättäneeni käyttää loppuikäni ainoastaan sellaiseen
luonnontutkimiseen, josta voidaan johtaa varmempia lääkeopillisia
ohjeita kuin tähän astiset. Taipumukseni näet vieroittaa minut siihen
määrään kaikista muista pyrinnöistä ja etenkin sellaisista, jotka
toisessa suhteessa ovat hyödylliset, mutta samalla vahingolliset
toisessa, ett'en luule saavuttavani mitään hyvää tulosta, vaikkapa joku
sopiva tilaisuus minua velvoittaisikin sellaisiin ryhtymään. Teen tässä
tämän tunnustuksen, joka ei ole tuottava minulle mainetta maailmassa;
mutta sitä en liioin tavoittele. Olen aina oleva kiitollisempi niille,
joiden suosion kautta häiritsemättä saan käyttää joutohetkeni
tutkimisiini, kuin niille, jotka tarjoaisivat minulle maailman kaikkein
kunniakkaimmat virat.