_Jägerhorn_ tulee kirkosta voitollisen näköisenä.
JÄGERHORN (lähestyen Argillanderia; rauhallisesti). Kirkkoherra,
lähetin hakemaan kasvattitytärtänne, joka lienee ennättänyt poistua...
ARGILLANDER (peitellen asiain todellista tilaa). Hän käy harvoin
sanaa kuulemassa... Monet emännänhuolet, koettelemukset ja pienet
katkeruudenkin pisarat... Ymmärrättehän?
JÄGERHORN (puoliksi itsekseen; itsesyytöksenä). Liiankin hyvin sen
tajuan. (Argillanderille; valoisan varmasti.) Siispä tietäkää jo ennen
hänen tuloaan, että olen tullut häntä hakemaan lupaustani noutaen ja
erään elokuisen illan oikeudella. Mitä omasta syystäni ja levottomain
aikain tähden olen laimin lyönyt, sen olen nyt tullut hänelle
korvaamaan... Olen tullut noutamaan hänet vaimokseni...
ARGILLANDER (räjähtää nauramaan). Kummalliset, totisesti
kummanmuotoiset ovat nuoren miehen jäljet neitseen tykö!
BJÖRNRAM (yhtyen nauruun). Tähän herraan nähden: heiluriliikettä!
Kurtisaanin maalatuilta huulilta uskollisen siveyden helmaan. Se on
sitä Valhallan kuuluisaa hyveen harjoitusta!
JÄGERHORN (kylmän uhmaavasti). Säästäkää naurunne, hyvät herrat. Tätä
päivää ette sillä kuittaa. (Argillanderille.) Teidän seurakuntanne
siirtyy tänä hetkenä... kirkonmäelle, jossa äsken aloittamaani
pitäjänkokousta jatketaan. Se ei ehkä tuota teille paljon kunniaa,
sillä seurakuntalaisenne eivät näytä teitä suurestikaan rakastavan...
(Kääntyy Björnramin puoleen.)
ARGILLANDER (käyttää tilaisuutta hyväkseen ja poistuu paperit kädessä
kirkkoon.)
JÄGERHORN (Björnramille). Ja te, uskollinen varjoni, ottakaa huomioon,
että satakunta raavasta miestä kerääntyi jo kirkossa ympärilleni. Ne
ovat aseistetut ennen iltaa. Näytte unohtaneen, että tämä patrioottien
ja urkkijain tilinteko tapahtuu lähellä valtakuntain rajaa...
BJÖRNRAM (ivaa täynnä). Todellakin... melkein korkean suosijattarenne
jalkojen juuressa...
JÄGERHORN. Iltaan saakka riittää kyllä teitä ja teidän käskyläisiänne
vastaan sata suomalaista puukkoa.
BJÖRNRAM (lähestyen; tarkastaen hävyttömän julkeasti Jägerhornin
käsiä). Mutta... mitä näenkään? Uskotonko hänellekin? Missä on tuo
kuuluisa jalokivisormus? Sormet ovat tyhjät! Ai, ai, uskoton niin
korkealle morsiamelle... (Peräytyy vasemmalle etualalle oven luo;
tarttuen kädensijaan, irvokkaan häijysti.) Vai hävettääkö? (Avaa äkkiä
oven ja poistuu kirkkoon.)
JÄGERHORN (rientäen tuimasti samaa ovea kohti, tarttuu jo kädensijaan,
mutta pysähtyy äkkiä).