_Björnram_, samoin ratsuviittaan puettuna, on tullut peräovesta
Jägerhornin edellisen repliikin aikana, toisten häntä huomaamatta;
jättää oven jäljessään auki.
BJÖRNRAM (tarttuen edelliseen repliikkiin). Sellaisen teon kuningas
rankaisee kuolemalla. Mestari Jägerhornin asemiehet ajavat tällä
haavaa vankikyydillä kievarista kievariin. Ruotsissa rakennetaan
tuomioistuinta ja pyövelinlavaa. Odotetaan Tukholman toista verilöylyä.
JÄGERHORN. Jos seikkailija Björnram on tullut minuakin vangitsemaan,
hän ottakoon huomioon, että tuo vaikeneva kansa osaa erottaa
patriooteista kätyrit. (Poistuu vasemmalle kirkkoon.)
BJÖRNRAM (Jägerhornin jälkeen raikuvasti nauraen; Argillanderille).
Tuolla tavalla käy, kun ostaa ruutia ja ampuu kuninkaan pään yli
harakoita. Sille annettiin tosin nimeksi "vahinkolaukaus", asia,
nähkääs, aiottiin painaa villaisella... Mutta sitten: tuo sama mies,
joka oli vannonut ja vannottanut tasavallan nimeen, lähti kihlaamaan
itselleen lihavaa tsaaritarta ja saikin, kuulema, jalokivisormukset
ja, kukaties, muutakin kalua luvattoman lemmen merkiksi. Siitäpä
tempusta vasta joutuivat patrioottiparat kiipeliin. Nyt on toisilla
kruununkihlat ja mestari — henkipattona.
ARGILLANDER (hieroen käsiään). Tjaa, mutta... minä taidan pestä käteni.
Piru sen tietäköön, kumpi teistä on valheen Barrabas ja kumpi —
hyödyllisen sanoman tuoja...
BJÖRNRAM (ojentaen Argillanderille paperin). Kuninkaan
vangitsemismääräys. Lukekaa.
ARGILLANDER (silmää paperia; tutkii läheltä sinettiä). Laillinen
sinetti... No, sakramentti, kuningas on voitolla ja kalalokit lentävät
myötätuuleen... Mutta kuinkas sitten päästitte henkipaton rienaamaan
kansaa?
BJÖRNRAM. Saalistan nykyisin verkolla enkä iskemällä suoraan...
ARGILLANDER. Njaa, mutta... pitäjäni talonpoikain tyytymättömyys on
kasvanut tänä aikana selväksi villitykseksi. Sota on tyhjentänyt
vilja-aittamme. Rehut ja heinäleiviskät on ajettu muonituspaikkoihin
ja lisäksi menetetty viimeisetkin hevosluuskat sotaväelle, jotta
akat saavat vetää auraa, ja joka talosta ovat kasvukapatkin velkana
pitäjän viljamakasiiniin. Seurakuntani on epätoivoisessa tilassa ja
valmis mihin tekoon tahansa, eikä vähemmän sen paimen, joka ei saa
kiristämälläkään vähiä saataviaan ja saa maksaa tyhjästä laittomat
kymmenykset kuninkaan elättiherroille.
BJÖRNRAM. Kuningas on luopunut noista kymmenyksistä ja lakkauttanut
pastoraattien myönnin. Lisäksi on hän, pitäen silmällä sekä pappien
että talonpoikain hyötyä, myöntänyt jälleen viinanpoltto-oikeuden
suurimmille tilallisille. Näistä asioista on mukanani kuninkaan
kuulutukset. (Antaa papereita Argillanderille.)
ARGILLANDER (ottaen kuulutukset; innostuneena). Siinä tapauksessa...
BJÖRNRAM. Nämä kuulutukset ja lisäksi kuninkaan julistus, joka lupaa
pikaista rauhaa, on teidän luettava rahvaalle julki heti sen jälkeen,
kun on lopettanut saarnansa tuo Valhallan ylimmäinen pappi.
ARGILLANDER. No, sakramentti! Olettepa, totta vieköön, tulevaisuuksien
näkijä, herra Björnram. Ettekös ennustanutkin taannoin, että meidän
uskollisuutemme kuningasta kohtaan on säilyvä järkkymättömänä tämän
vainonajankin myrskyissä. (Menee pöydän luo ja ottaa maljan käteensä.)
Kuninkaan ja uskollisten alamaisten malja!