_Bierken_ tulee oikealta ja melkein samalla hetkellä _Hierta_ taustalta.
KUNINGAS (katsahtaa saapuviin; Ehrenströmille). No, niin, olette tästä
alkaen luutnantti isänmaanne armeijassa. (Bierkeniä tarkoittaen, v.
Otterille.) Ja nuori Bierken, hän nouskoon samaan arvoon, jos vain
hänen esimiehensä todistaa hänet pelottomaksi mieheksi? (Kävelee
jälleen taka-alalle v. Otterin puhuessa.)
v. OTTER. Pirunmoinen tappelupukari, mutta ei ole pirulle sieluansa
myönyt, sillä pelissä hän häviää... (nauraen) kuin Kroisos.
KUNINGAS (palaa etualalle; Bierkenille). Ai, ai, ja pelivelat tekevät
yhteensä rahapulan, vai kuinka?
BIERKEN (töykeästi). Kuin naulan kantaan, majesteetti.
KUNINGAS (puoliksi leikillisesti). En voi kuninkaana sietää, että
armeijani luutnanteilla on maksamattomia pelivelkoja. Noutaessanne
luutnantin valtakirjanne voitte nostaa käsikassastani pyörein luvuin
tarvittavan summan...
BIERKEN (seisoo neuvottomana ja kömpelönä).
v. OTTER. Kumarra, senkin juupeli, kuninkaista armollisinta...
BIERKEN (kumartaa hämmästyneenä ja tyytyväisenä).
HIERTA (on lähestynyt ja kumartaa samalla kuninkaan edessä). Un coeur
de roi — jalomielisin kaikista sydämistä...
KUNINGAS. "Pohjantähti" mustine nauhoineen vai puolalainen sininauha
vastaisi toiveitanne parhaiten?
HIERTA (kumartaen). Oo, Puolan naiset ja puolalaiset tanssit... ja
Pohjolan tähtitaivas...
KUNINGAS (hymyillen; lähtien kävelemään). En epäile teidän ansaitsevan
jompaakumpaa.
HIERTA (kumartaa).
KUNINGAS (siirtyy jälleen taka-alalle, palaa pöydän luo, upseerien
ryhmittyessä oikealle etualalle ja katsahtaessa toisiinsa jännittyneinä
sekä vaihtaessa keskenään repliikkejä kuiskaten hätäisesti).