Samassa astuu Björnramia vastaan Isaura, estäen hänen aikeensa.
ISAURA. Kavaltaja.
BJÖRNRAM (vetäytyy vasemmalle etualalle, näytellen hämmästynyttä).
MUUT (ympäröivät hänet samassa puoliympyrän muotoiseen kehään).
ISAURA. Hän aikoi hiipiä kuningasta vastaan ja myödä teidät hyvästä
hinnasta.
BJÖRNRAM. Olen kyllä havainnut olevani armollisen neidin epäsuosiossa.
ISAURA. Jo Tukholmassa hän herätti epäluulojani. Hän näytti päässeen
Armfeltin suosioon nopeammin kuin hänen ansionsa edellyttävät...
HIERTA (kopeloi nokkelasti Björnramin rintapieliä ja vetää esiin
sinisen merkin). Voilà Sininen merkki! Hän on kertonut tästä
minulle... Urkkijain merkki, voilà!
BIERKEN (tarttuen pistooliin). Kuolema.
JÄGERHORN. Seis. Ei mitään melua nyt. (Osoittaen oikealle.) Viereiseen
telttaan, sitokaa lujasti.
BIERKEN (ottaen Björnramia käsivarresta). Ja lukko hampaisiin, kyllä
osataan. (Vie Björnramin oikealle.)
JÄGERHORN (kuohuksissaan). Te muut? Oletteko vannoneet?
KLICK. Rauhoitu, veli, sinä tiedät voivasi meihin luottaa.
JÄGERHORN. Niin, niin, siirtykää teltan edustalle ja tuokaa ajoissa
sana.
(Klick, v. Otter, Ehrenström ja Hierta poistuvat taustalle).
ISAURA (lähestyen; kuiskaten). Rakkain...
JÄGERHORN Minä vapisen...
ISAURA. Sinä? Kuinka...
JÄGERHORN (katkonaisesti). Minä vapisen... ja silmäni ovat pimeässä.
ISAURA (hoivaa Jägerhornin nojatuoliin istumaan). Lepää hetkinen,
toivut kyllä.
JÄGERHORN (yhä katkonaisesti). Tiedäthän... kun metsässä tarttuu
otsaasi hämähäkin verkko, tarttuu toinen, kolmas... peittävät silmäsi,
tunkevat huultesi väliin kuin katkera tomu. Sinulla on kiire heittää ne
pois. Et pääse niistä eroon. Ne tuntuvat kasvoilla yhä, vaikka olet ne
pyyhkinyt menemään. Luulen, että Juudaksen kämmenellä oli tuollaista
nihkeää verkkoa, kun hän antoi kättä, ja huulilla tuollaista kitkerää
tomua antaessaan suudelman... Petturin käden kosketuksesta minä nyt
vapisen.
ISAURA (rauhoittaen). Tiedän... olet oikeassa.
JÄGERHORN (sisäisessä hädässä; melkein kuiskaten). Ja minusta tuntuu,
kuin nyt odottaisin hänen suudelmaansa.
ISAURA (suutelee äkkiä Jägerhornia; kääntäen leikiksi). Siinäs sait.
Maistuiko katkeralta? Vai kitkerältäkö?
JÄGERHORN (yhä ristiriitaisessa mielentilassa). Polttavalta...
ISAURA (nauraen). Eikö miltään muulta?
JÄGERHORN. Ikäänkuin kaukaiselta... (Äkkiä, kuin löytäen oikean
langan.) Niin, juuri sellainen olet sinä minulle. Sinun suudelmasi on
kuin tummanpuhuva rypäle, joka jostain lasketaan huulilleni. Mutta
sinä, sinä itse et ole lähellä. Sylisi on avoinna, mutta kuitenkin
loittonet...
ISAURA. Vain tähän päivään ja tähän tummansiniseen telttaan saakka.
JÄGERHORN (melkein uhkaavasti). Viime aikoina on minun yhä useammin
täytynyt pysähtyä ajattelemaan sinua ja minua.
ISAURA. Ota pistoolisi esiin, tarkasta se ja koettele onko käsivartesi
vakaa. Nyt älä mieti muuta, jos aiot onnistua.
JÄGERHORN. Juuri sitä parhaillansa teen. (Vaativasti.) Mitä
rehellisemmin avaat nyt sydämesi sitä vakaammin tähtää käsivarsi.
ISAURA (epävarmana). Tarkoitin... tuotat itsellesi turhaa kärsimystä.
JÄGERHORN (puoliksi itsekseen). Suuren teon edellä lie Getsemanensa
jokaisella. Minulla oli jo Juudas ja jäljellä olet — sinä.
ISAURA. Minä?
JÄGERHORN (nousten). Sinun salaisuutesi!
ISAURA. Muistat kai sanoneeni, että vihaan kuningasta, koska hän
häpäisi minut sukuni edessä, ja hovia, koska siellä turmeltui nuori
elämäni.
JÄGERHORN. _Miten_ sinut häväistiin? Miten turmeltui elämäsi? Näiden
kysymysten alla juuri on salaisuus.
ISAURA. Sanoit luottavasi minuun...
JÄGERHORN. Nyt voit näyttää, että olet luottamukseni arvoinen.
ISAURA. Etkö muista, ken lähestyy? Onko nyt tunnustusten aika...
(Äkkiä.) Ja kestätkö sen, oletko varma?
JÄGERHORN (jäykästi; miettivästi). Minun täytyy kestää tilinteko
sinun kanssasi ja itseni kanssa... juuri nyt. (Kiihkeämmin.) Mitään
epäselvyyttä, salaisuutta, jonka alla voi piillä kylmyys, kierous,
petos, ei saa jäädä tänä hetkenä välillemme. (Hiljaisesti.) Sekin
lienee Getsemanesta osa...