_Juhana Albert Ehrenström_, nuori vänrikki, tulee peräovesta kädessä
"Siunattu Painovapaus".
EHRENSTRÖM (jo ovelta). Posti Tukholmasta! Viimeinen numero "Siunattua
Painovapautta". "Spartacus" paljastaa hoviherrain vehkeet. (Lukee.)
"Aatelius on kauppatavaraa. Viisikymmentätuhatta plootua maksaa
onnenonkijalle paroonius. Kahvilakeikarit tulevat majureiksi ja
eversteiksi, sillä lahjuksilla ja parisilaisilla näyttelijättärillä
rakennetaan valtakunnan armeijaa..." Niin kirjoittaa "Spartacus" ja
vertaa kuningasta Eerik Pommerilaiseen. Rohkea poika! Ja tiedättekö,
kuka hän on?
BEATA KRISTIINA. Kukas muu kuin Valhallan mestari, jalosukuinen
Jägerhorn...
EHRENSTRÖM. Eipäs Olekaan, vaan miettiväisten muusain palvelija
Valhallassamme. Odottakaa!
BEATA KRISTIINA (istuutuu oikealle).
EHRENSTRÖM (mennen portaitten juureen; kutsuen). Spartacus! Tule
tuomiolle... (Kääntyen jälleen Beata Kristiinan puoleen.) Jägerhorn on
veljesseuramme profeetta ja omatunto, mutta runoniekkamme on Kaarle
Henrik Klick.
ARGILLANDER. Mutta, nuori herra, jos keltanokat hoitavat rovastin
ja piispan virkaa, millä istuimella sitten istuukaan teidän
hierarkiassanne eversti Sprengtporten?
BEATA KRISTIINA. Kun olin äitivainajani keralla pienenä tyttönä
Brahelinnassa, oli hän mielestäni kuin nuori ruhtinas...
EHRENSTRÖM (yhä innostuneempana). Generalissimus! Suurempi ruhtinaita
ja kuninkaita... Washington ja... ja Engelbrekt, tyrannien karkoittaja!