_Henrik Argillander_, lihava pappi, istuu vasemmalla, sohvalla,
piippua polttaen, edessään pikari ja liköörikannu. _Beata Kristiina_,
kirkkoherran kasvatti, sytyttää viimeisiä kattokruunun kynttilöitä.
BEATA KRISTIINA (kirkkoherralle; lähestyen, niiaten arasti).
Rukoilemalla rukoilen kasvatusisää, ettei hän juopuisi tänä iltana
liikaa. Olemme _vieraina_ jalosukuisen everstin ja ritarin kartanossa,
ja armollinen emäntämme pahastuisi, jos...
ARGILLANDER (keskeyttäen; muhoilevan leppoisasti). Siveän tyttäreni
pitäisi muistaa, että siellä Kuopion puolessa saa pappiparka juoda
sakat ehtoolliskalkista. Täällä on boolimaljat kiinalaisesta
porsliinista ja hopeasta kannut... eletään kuin Herodeksen hekumassa...
Siellä kyttyräselät ja kaatuvatautiset!
BEATA KRISTIINA Mutta isäntämme itse on matkalla Gammelbackasta
tänne ja Tukholmaan suurissa asioissa. Teidän tehtävänne koko Savon
papiston edusmiehenä menee tyhjiin, jos... juhlitte liian aikaisin.
(Yhä hätäisempänä; katsahtaen portaisiin.) Ja mitä sanoisi nuori herra
Jägerhorn, jonka ankarista hyveistä on maine levinnyt ylhäisten ja
alhaisten pariin.
ARGILLANDER (nauraa hohottaen). Vai sieltäpäin sen piikaisen kenkää
puristaa. Eikös olekin päivät päästään konverseerattu ja replikeerattu,
puistokäytäviä koreasti kepsuteltu ja elokuisessa hämärässä...
amyseerattu...
BEATA KRISTIINA (syvästi loukkaantuneena). Kasvatusisä...
ARGILLANDER (leppoisasti). Nää... nää, tarkoitin vain sanoa, että minun
heikko lihani taitaa olla täällä pienemmässä kiusauksessa kuin Eevan
luonto... rippilapsessani. Mutta — palatakseni asiaan — en kiellä
kieltäymyksen suurta arvoa, jos se on ikäänkuin tulevaisen nautinnon
talteen panemista.
BEATA KRISTIINA (ottaen kannun pöydältä). Saanhan siis kantaa tämän
pois?
ARGILLANDER (ojentaen pikarinsa; pyytävästi). Vie, tyttäreni, vie...
Mutta... vielä lohdutuksen pisara... (Beata Kristiinan täyttäessä
pikaria.) Lihallekin on sanottava hyvästit säädyllisellä tavalla.
(Nousten.) Juon maljan Savon jumalan, Yrjö Maunu Sprengtportenin,
kunniaksi. (Juo maljan.) Ja sinun pitää niiata. (Istuutuu jälleen.)
BEATA KRISTIINA (leikillään niiaten; iloisesti). Niiaanpa mielelläni...
olen valmis uhraamaan ajallisen onneni ja... sieluni autuuden
patrioottien alttarilla...
ARGILLANDER (varoittavasti). So-soo, mamselli! (Karkeasti.) Etkös
tiedä astuvasi avioon lihallisen poikani, pitäjänkirjuri Argillanderin
kanssa? Sinun säädyllesi on sopimatonta kuherrella täällä sydämillä ja
autuuksilla. Mene nyt ja ojenna tapasi.
BEATA KRISTIINA (puoliksi itsekseen). Menen, mutta sydän on minun
omani... (Kääntyy oikeanpuolista ovea kohti.)