"Ijankaikkisen Kuninkaan mittaamattoman vallan antama valtuus Pyhälle
Pietarille ja hänen seuraajilleen, on kaikkien maallisien kuninkaiden
ja ruhtinaiden valtaa ylempänä. Se langettaa muuttumattoman tuomion
heidän kaikkien yli. Ja jos hän huomaa jonkun heistä vastustavan
Jumalan asetuksia, kostaa hän ankarammin heille, kukistaen heidät
valtaistuimeltansa, miten mahtavia lienevätkään, ja syöksee heidät
kopeilevan Lusiferin palvelijoina maan syvimpään paikkaan."
Eräs paavi Pius V:n käskykirje nimeltään: -- "Englannin kuningattaren,
Elisabetin, ja hänen liittolaistensa kiroustuomio ja pannaan paneminen
-- ynnä siihen liittyvät muut rangastukset", kuuluu seuraavasti: ---
"Hän, joka korkeudessa hallitsee, jolle on annettu kaikki valta
taivaassa ja maan päällä, antoi ainoan pyhän, yhteisen apostolisen
kirkon ja seurakunnan (jonka ulkopuolella ei mitään pelastusta ole)
Pietarin, apostolien ruhtinaan, ja Pietarin seuraajan, Rooman Piispan
haltuun, että sitä hallittaisiin täydellisellä vallalla. Hänet yksin
hän teki kaikkien kansojen ja valtakuntien ruhtinaaksi, repimään,
särkemään, hukuttamaan, kukistamaan, istuttamaan ja rakentamaan."
Pyhä Bernhard väittää, "ettei kukaan paitsi Jumalaa, ole _paavin
kaltainen_, ei taivaassa eikä maan päällä."
"Keisari Konstantin", sanoo paavi Nikolaus I, "lahjotti paaville
nimityksen Jumala: sentähden ollen Jumala, ei häntä kukaan ihminen
saata tuomita."
Paavi Innosentius III sanoi: -- "Paavilla on totisen Jumalan paikka;"
ja kanoninen laki nimittää reunamuistutuksessa paavia: "Meidän Herra
Jumalamme."
Innosentius ja Jakobatius sanovat, että "paavi voi tehdä melkein
kaikkia mitä Jumala voi tehdä", Desiuksen hyljätessä sanan _melkein_
tarpeettomana. Jakobatius ja Durand selittävät, "ettei kukaan uskalla
sanoa hänelle, yhtä vähän kuin Jumalallekaan: 'Herra mitä sinä teet'?"
Ja Antonius kirjotti: --
"Hän [paavi] saa määrätä mitä yhteiseen hyvään tulee ja raivata
pois tieltä mikä estää tätä tarkotusperää, niinkuin paheita,
väärinkäytöksiä, jotka vierottavat ihmisen pois Jumalasta... Ja tämä
Jeremian 1: 10 mukaan. [Tässä omistetaan taas Antikristukselle
ennustus, joka kuuluu Kristuksen tuhatvuotisvaltakuntaan]: 'Katso, minä
panen sinun tänäpänä kansain ja valtakuntain päälle, repimään,
särkemään, hukuttamaan ja kukistamaan', mitä paheisiin tulee;
'rakentamaan ja istuttamaan', mitä hyveisiin tulee... Mitä paavin
valtaan tulee niiden yli, jotka ovat helvetissä, joita kuvataan kalojen
kautta meressä (Ps. 8. --) koska, niinkuin kalat alituisesti ajautuvat
sinne ja tänne meren aaltojen mukana, nekin ovat, jotka ovat
kiirastulessa, rangastuksen kärsimyksien liikuttamia -- on Jumala
pannut paavin alle kalatkin meressä, se on, ne, jotka ovat
kiirastulessa, että hän antaisi heille helpotusta synninpäästön kautta.
"Pakanatkin ovat paavin alle annetut, joka johtaa maailmaa Kristuksen
sijassa. Mutta Kristuksella on täysi valta jokaisen luodun yli. Paavi
on Kristuksen sijainen, eikä kukaan saata luvallisesti kieltäytyä häntä
tottelemasta, niinkuin ei kukaan saata kieltäytyä tottelemasta
Jumalaa.... Paavi saattaa rangasta pakanoita ja raakalais
kansoja... Ja vaikka pakanoita ei saata rangasta hengellisellä
pannaanjulistamisrangastuksella ja muilla sellaisilla rangastuksilla,
saattaa kirkko kumminkin rangasta heitä rahallisilla rangastuksilla ja
ruhtinaat saattavat rangasta heitä myös ruumiillisesti... Kirkko
saattaa, välillisesti, rangasta juutalaisia hengellisillä
rangastuksilla, julistamalla pannaan kristittyjä ruhtinaita, joiden
alamaisia juutalaiset ovat, _jos nämä laiminlyövät rangasta heitä
ajallisilla rangastuksilla_, kun he tekevät pahaa kristityille... Jos
joidenkuiden kääntymyksiä _haluttaisiin_, saattaa heitä pelottamalla ja
ruoskimalla pakottaa, ei tosin ottamaan vastaan uskoa, mutta olemaan
vastustamatta uskoa omapäisen tahtonsa kautta. Uskottomien
käännyttämisessä on Jumalan tuomiota seurattava."
Tässä on esimerkki siitä miten eksytys opissa kasvattaa vääryyttä.
Ihmisiä saattaa helposti johtaa harjottamaan kaikenlaista julmuutta ja
sortoa, kun vaan ensin tulevat vakuutetuksi, että he sellaisia
ilkitöitä tekemällä, tulevat enemmän Jumalan kaltaisiksi -- Jumalan
seuraajiksi. Ihmeellistä on, että ihmiset ovat niinkin ystävällisiä ja
siivoja kuin ovat, kaikkien niiden väärien ja kauheiden käsityksien
vallitessa Jumalan suunnitelmasta ihmiskuntaan nähden, joilla Saatana
on sokaissut ja lumonnut heidät paavillisen eksytyslähteen kautta, ja
johtanut heidät tielle, josta heidän langennut luontonsa pitää. Jatkaen
lisää sama kirjailija: --
"Paavin valtaa harjotetaan myös kerettiläisten ja lahkolaisten yli,
joita myös kuvataan härjillä, koska he vastustavat totuutta ylpeyden
sarvilla. Jumala on asettanut nämäkin paavin jalkain alle rangastaviksi
_nelinkertaisella tavalla_, nim. pannaan julistamisen, mestaamisen,
maallisen omaisuuden riistämisen ja sotilaallisen vainoamisen kautta.
Kumminkin pidetään heitä ainoastaan silloin kerettiläisinä, kun he
kieltäytyvät muuttamasta turmiotatuottavia oppejaan ja ovat valmiit
itsepäisesti puolustamaan niitä... Paavi saattaa määrätä ja valita
keisarin. Keisari on paavin palvelija (ministeri), ollessansa samalla
_Jumalan_ palvelija, _jonka sijainen paavi on_; sillä Jumala on
määrännyt keisarin paavin palvelijaksi... Minusta aivan oikeudella
sanotaan, että paavilla, Kristuksen sijaisella, on yleinen tuomiovalta
hengellisissä ja maallisissa asioissa koko maailmassa _elävän Jumalan
sijasta_."
Seuraavat lausunnot paaveista, jotka eräs huomattu englantilainen
kirjailija H.G. Guinnessen on ottanut Foks'in teoksesta "Acts and
Monuments" (Asiakirjoja ja muistomerkkejä), ansaitsevat huomatun
paikan; ja sydämestämme saatamme yhtyä tämän kirjailijan arvosteluun
tästä järjestelmästä, jonka suusta lähtee sellaisia puheita, kun hän
sanoo: -- "Jos 'se, joka ylentää itsensä on alennettava', mikä alennus
saattaa olla tällaisen itsensä ylentämisen vertainen, kun tämä on?"
"Jonkatähden, koska sellainen valta on annettu Pietarille ja minulle
Pietarissa ollen hänen seuraajansa, ken on se koko maailmassa, jonka ei
ole oltava tottelevainen minun säädöksilleni, minun, jolla on sellainen
valta taivaassa, helvetissä ja maan päällä, elävien ja myöskin
kuolleiden seassa... Sen tuomiovallan nojalla, joka kuuluu tälle
avaimelle, on minun valtani täydellisyys niin suuri, että kaikkien
muiden ollessa alamaisia -- niin itse keisarienkin on alistettava
minulle tekojensa toimeenpanemisen -- minä yksin en ole kenenkään
luodun olennon alamainen, en, en edes oman itsenikään; siten on minun
paavillinen majesteettini aina vähentymätön; minä seison kaikkien
ihmisien yli, jota heidän kaikkien on toteltava ja seurattava, jota ei
kukaan ihminen saa tuomita eikä syyttää mistään rikoksesta, kukaan muu
ei saa panna minua viralta pois kun minä itse. Kukaan ei saa julistaa
minua pannaan, ei edes vaikka seurustelisin pannaan julistettujen
kanssa; sillä ei mikään voi sitoa minua; jolle ei kukaan saa
valehdella, sillä se, joka valehtelee minulle on kerettiläinen ja
pannaan julistettu henkilö. Siten osottautuu, että se pappeuden
suuruus, joka alettiin Melkisedekissä, juhlallistutettiin Aaronissa,
täydellistytettiin Kristuksessa, tuli edustetuksi Pietarissa,
_korotettiin yleiseen tuomiovaltaan ja ilmestyi paavissa_. Niin että,
tämän minun _pappeuteni korkeamman arvon kautta_, jossa minun alleni
kaikki on annettu, minussa näyttää hyvin toteutuvan, mitä sanottiin
Kristuksesta: 'Sinä olet pannut kaikki hänen jalkainsa alle.'
"Samoin on myös ymmärrettävä, että tämä kirkon piispa aina on hyvä ja
pyhä. Niin, jos hän vaikka lankeaisi miesmurhaan taikka aviorikokseen,
saattaa hän tehdä syntiä, mutta sittenkään ei häntä saateta syyttää,
vaan pikemmin suotava anteeksi Simsonin murhan, hebrealaisten varkauden
ja muiden laisina. Koko maa on minun hiippakuntani, ja minä olen
kaikkien ihmisten hengellinen tuomari, kun minulla on kaikkien
kuninkaiden Kuninkaan valta alamaisten yli. Minä olen kaikki kaikessa
ja kaikkien yli, niin että Jumalalla itsellään ja minulla Jumalan
sijaisella, molemmilla on sama konsistorio (piispanoikeus), ja minä
kykenen tekemään melkein kaikkea, mitä Jumala voi tehdä. Kaikissa,
missä minua haluttaa, on minun tahtoni pidettävä järkevänä, sillä minä
saatan lain kautta vapauttaa laista ja väärästä tehdä oikean
parantamalla ja muuttamalla lakeja. Miksi, jos näitä, mitä minä teen,
ei sanota ihmisen tekemäksi, vaan Jumalan -- _miksi muuksi saatatte
tehdä minut kuin Jumalaksi?_ Jos taas, Konstantin kutsuu ja laskee
kaikki esipapit jumaloiksi, näytän minä siis, ollen ylempänä kaikkia
esipappeja, tämän syyn nojalla, _olevan ylempi kaikkia Jumalia_. Jonka
vuoksi ei ole ihme, jos minun vallassani on muutella aikaa ja aikoja,
muuttaa ja kumota lakeja, päästää kaikesta, _niin, vieläpä Kristuksen
käskyistäkin_; sillä kun Kristus käskee Pietarin pistämään miekkansa
tuppeen ja varottaa opetuslapsiansa käyttämästä minkäänlaista
ulkonaista väkivaltaa kostaakseen itsiänsä, kirjotan minä, paavi
Nikolaus, Ranskan piispoille ja kehotan heitä vetämään ulos maalliset
miekkansa... Ja koska Kristus itse oli läsnä häissä Galilean Kaanaassa,
kiellän minä, paavi Martin, etevyydessäni hengellistä papistoa olemasta
läsnä hääjuhlissa, tai myös menemästä naimisiin. Sen lisäksi, koska
Kristus käskee meitä lainaamaan voittoa toivomatta, enkö minä, paavi
Martin, päästä siitä? Miksi puhuisin murhasta; kun saatan toimia niin,
ettei murha ole murha tahi miestappo, jos lyö pannaan julistetun
kuoliaaksi? Samaten luonnon lakeja ja apostoleja kohtaan, niin myös
apostolien asetuksiin nähden, minä saatan päästää ja päästän; sillä
missä he asetuksissansa käskevät, että pappi on pantava viralta pois
huorinteon vuoksi, muutan minä, Sylvesterin valtuuden nojalla, tämän
käskyn ankaruuden, huomioon ottaen, että ihmisten mielet ja samoin
ruumiit ovat heikommat nyt, kuin ne silloin olivat... Jos teitä
haluttaa kuulla lyhyesti lueteltuina kaikki sellaiset tapaukset, jotka
oikeastaan kuuluvat minun paavilliselle tuomiovallalleni, ja jotka
nousevat viiteenkymmeneenyhteen kohtaan, joihin älköön kukaan muu kuin
minä itse sekaantuko, tahdon luetella ne." [Sitte seuraa luettelo.]
"Koska nyt olen kyllin selittänyt valtaani maan päällä, taivaassa,
kiirastulessa, miten suuri se on ja kuinka täydellinen se on, kun saa
sitoa, päästää, käskeä, luvata, valita, vahvistaa, vapauttaa, tehdä
tehdyn tekemättömäksi j.n.e. niin tahdon nyt vähän puhua rikkauksistani
ja suurista omistusalueistani, että jokainen saisi nähdä minun
varallisuuteni ja ylellisen runsauden -- korkoja, kymmenyksiä, veroja;
minun silkkini, minun purppuraiset piispanhiippani, kruununi, kultani,
hopeani, helmeni ja jalokiveni, läänitykseni ja maatilani. Sillä
minulle kuuluu ensinnäkin Rooman keisarillinen kaupunki; Lateranin
palatsi, Sisilian kuningaskunnan minä omistan; Apulia ja Kapua ovat
minun. Samoin Englannin ja Irlannin kuningaskunnat, eivätkö ne ole,
tahi eikö niiden tulisi olla veronalaisia minulle? Näihin lisään myös,
paitsi muita läänejä ja maita sekä Itä- että Länsimailla, pohjasta
etelään, näiden valtojen nimet." [Tässä seuraa pitkä luettelo.] "Miksi
minä tässä puhuisin jokapäiväisistä tuloistani, esikoishedelmistäni,
annaateistani, piispan viitoistani, anekirjeistäni, käskykirjeistäni,
rippituoleistani, vapautus- ja käskykirjeistä, testamenteista,
etuoikeuksista, vero-oikeuksista, kirkollisista eläkkeistä,
uskonnollisista laitoksista ja semmoisista, jotka kaikki nousevat
melkosiin rahamääriin... ja vaan osaksi saatetaan arvata, mitä nämä
tuottavat minun aarrearkkuihini... Mutta miksi minä Saksasta puhun, kun
koko maailma on minun pitäjäni, niinkuin kirkkolain opettajat sanovat,
ja jota kaikki ovat velvolliset uskomaan. Sen tähden, minä lopetan
niinkuin minä alotin, käskien, selittäen, julistaen, että _jokaisen
ihmisolennon autuudelle on välttämätöntä olla minulle alamainen_."
Monet meidän aikanamme uskovat, että tämä paavikunnan kehuskeleminen
kuuluu ainoastaan kaukaiseen menneisyyteen, ja että suuri muutos on
tapahtunut tässä järjestelmässä viime aikoina; mutta hiukkanenkaan
ajatusta ja huomiokykyä osottavat, että nämä paavikunnan mielipiteet
edelleen ovat muuttumattomat. Meidän on myös muistettava paavikunnan
ainaisen väitteen olevan, että sen opit ovat muuttumattomat; että
paavien ja kirkonkokouksien päätökset ovat _erehtymättömät_; ja että
nykyinen katolinen kirkko vielä pitää pyhinä noita päätöksiä, jotka
huokuvat rienausta Jumalaa kohtaan ja hänen pyhiensä vainoamista.
Muutos paavikunnassa on ainoastaan vallan kadottaminen, joka
aikaansaatiin sen heräämisen kautta, joka ilmeni uskonpuhdistuksessa.
Tahto on vielä tallella, mutta kyky tehdä sitä on rajotettu tiedon ja
vapauden lisäännyttyä, jossa Raamattu on ollut pääasiallinen tekijä,
Antikristus "tehdään vähitellen voimattomaksi" totisen Kristuksen "suun
hengen" -- hänen Sanansa kautta. Pian tulee Immanuelin _läsnäolon_
kirkas valo perinpohjin hävittämään tuon suurisuisen jäljittelemisen,
ja täydellisesti pelastamaan maailman niistä kahleista, joissa sen
petolliset väitteet ja eksytykset ovat pitäneet sitä.
Esimerkkinä nykyajan pöyhkeilemisestä huomattanee, että nykyinen paavi
noustessaan paavilliselle valtaistuimelle otti arvonimen Leo XIII ja
kohta sen jälkeen nimitti itsensä: "_Leo de triba Juda_" -- s.o.
"Juudan suvun jalopeura", joka on yksi todellisen pään arvonimistä. Hän
ei siis ole, mitä pöyhkeileviin vaatimuksiin tulee, jälellä niistä,
joilla oli sama virka pimeällä keskiajalla.
Seuraava muodollisuus nimeltä "_rukouspalvelus_" on vielä osa niistä
menoista, jotka ovat yhdistetyt uuden paavin virkaanasettamiseen. Uusi
paavi, Valkosiin puettuna, monilukuisten kimaltelevien jalokivien
koristelemana, punasissa kengissä, joissa solkien asemesta on suuret,
kultaiset ristit, talutetaan alttarin ääreen, jossa hän polvistuu. Sen
jälkeen "nousee paavi ja hänen pitäessä paavinhiippaa päässään,
nostavat kardinaalit hänet ja asettavat hänet alttarivaltaistuimelle
istumaan. Eräs piispoista polvistuu, ja _Te Deum'in_ [O Jumala me
ylistämme sinua] laulaminen alkaa. Sill'aikaa suutelevat kardinaalit
paavin jalkoja, käsiä ja kasvoja." Eräässä, paavillisessa rahapajassa
tehdyssä rahassa, joka esittää tätä juhlamenoa, on sanat: "Sitä, jonka
he loivat, rukoilevat he."
Kardinaali Manning, paavikunnan etevin edustaja Englannissa, hyväksyy
seuraavan pykälän katolisessa uskossa, johon hän kiinnittää yleisön
huomion: --
"Me selitämme, väitämme, määräämme ja lausumme, että jokaisen ihmisen
autuudelle on välttämätöntä olla roomalaiselle pontifeksille
alamainen." Ja eräässä painetussa esitelmässä esittää hän paavin
lausuvana: "Minä väitän olevani korkein tuomari ja ihmisten
omientuntojen johtaja; maanviljelijän, joka kyntää peltoansa, ja
ruhtinaan, joka istuu valtaistuimella; perheen, joka elää
yksityiselämän varjossa, ja lakimiehen joka laatii lakia valtakunnille.
Minä olen oikean ja väärän ainoa, viimenen, korkein tuomari."
Emmehän myöskään, tarkastaessamme uudenaikaisia esimerkkejä paavikunnan
"pöyhkeilevistä turhuuden sanoista", saa sivuuttaa Roomassa vuonna
1870 pidetyn yleiskristikunnallisen kokouksen eli vatikaanisen
kirkolliskokouksen merkillistä päätöstä paavin erehtymättömyydestä.
Tosin on ennen silloin tällöin tapahtunut, että ylpeämieliset paavit
ovat väittäneet olevansa erehtymättömiä; ja piispat ja ruhtinaat,
jotka tahtoivat imarrella heidän ylpeyttään, olivat todella nimittäneet
heitä sellaisiksi selityksessään: "Sinä olet toinen Jumala _maan
päällä_;" mutta, paavilliselle kokoukselle tällä valistuneella
yhdeksännellätoista vuosisadalla oli sallittu rauhallisesti ja
kylmäverisesti ilmottaa maailmalle, kuinka suuri tämä "jumala maan
päällä" on -- että hän on _melkein_ yhtä täydellinen kuin toinen Jumala
taivaassa; että hän yhtä vähän kuin toinenkaan, saattaa erehtyä; että
paavi _ex cathedra_ (paavillisen valtuutensa) lausunnoissa on
_erehtymätön_ -- ei saata erehtyä.
Äänestys toimitettiin 13 päivänä heinäkuuta 1870, ja 18 päivänä
julistettiin päätös muodollisesti, juhlamenoilla suuressa Pyhän
Pietarin kirkossa Roomassa. Seuraavaa Tri J. Cummingin Lontoossa
antamaa selostusta tapahtumasta luettanee mielenkiinnolla.
Hän sanoo: --
"Paavi oli antanut laitattaa suurenmoisen valtaistuimen itäisen akkunan
eteen Pietarinkirkossa ja koristautunut täydellisellä jalokivien
kimaltelulla ja oli kirjavissa puvuissa olevien kardinaalien,
patriarkkain ja piispojen ympäröimänä aikaansaadakseen loistavan
näytelmän. Hän oli valinnut varhaisen aamuhetken ja itäisen akkunan --
että nouseva aurinko heittäisi säteensä kokonaan hänen loistolleen ja
sen kautta valo taittuisi ja heijastuisi hänen timanteistaan,
rubiineistaan ja smaragdeistaan niin, että hän näyttäisi olevan, ei
ihminen, vaan se, miksi päätös julisti hänet, sellainen, jolla oli
kaikki Jumalan kirkkaus... Paavi asettui aikaseen paikalleen itäisen
akkunan ääressä -- -- -- mutta aurinko kieltäytyi -- -- paistamasta.
Synkkä sarastus muuttui yhä syvemmäksi ja syvemmäksi hämäräksi.
Häikäisevää virvaloistoa ei saatettu esittää. Luulotellun Jumalan
vanhat silmät eivät nähneet lukea päivän valolla ja hänen oli
lähetettävä noutamaan kynttilöitä. Kynttilän valo rasitti liiaksi hänen
näköhermojaan, ja hänen oli jätettävä lukeminen eräälle kardinaalille.
Kardinaali alkoi lukea yhä pimetessä, mutta hän ei ollut ennättänyt
montakaan riviä, ennenkuin pikimustasta pilvestä iski sellainen leimaus
punasta tulta ja kuului sellainen jyräys, jota ei Roomassa ennen ole
kuultu. Kauhu valtasi kaikki. Lukeminen taukosi. Eräs kardinaaleista
juoksi vavisten ylös tuoliltansa huutaen: 'Se on Jumalan ääni, joka
puhuu Siinain jylinällä'."
Antikristuksen rienaavien vaatimuksien joukossa on muistettava useita
sen opeista, erityisesti oppia messusta, josta aijomme huomauttaa
eräässä myöhemmässä osassa. Me sivuutamme pyhimyksien ja Marian
palvomisen ja kiinnymme muutamiin vielä surkeampiin eksytyksiin.
_Kirkon erehtymättömyys_ oli ensimäisiä ja raivasi tietä toisille. Se
esitettiin, ennenkuin paavinvalta tuli tunnustetuksi. Se on ollut mitä
vakavimmanlaatuinen harhaoppi ja on sulkenut tien eksytyksien
oikaisuille, kun niitä jälkeenpäin huomattiin. Se on asettanut
kirkonkokouksien päätökset kaiken tutkimuksen ja vastaväitteen
yläpuolelle, vaikka niitä olisi tehty järjen tahi Raamatun
perustuksella ja on tehnyt inhimillisen tietämättömyyden ja
väärinkäsitykset _ojennusnuoraksi uskolle_, Jumalan sanan -- Raamatun
-- asemesta; sillä kun kerran oli myönnetty, että kirkolliskokous oli
_erehtymätön_ (ei voinut erehtyä), oli kaikki taivutettava
yhtäpitäväksi sen kanssa. Ja jokainen kirkolliskokous piti pakollisena
velvollisuutenaan, ettei tekisi mitään päätöksiä, jotka olisivat
ristiriidassa edellisien kirkonkokouksien päätöksien kanssa; ja ne,
jotka tekivät toisin, olivat vaarassa joutua hyljätyiksi. Siis ei voitu
eksytystä, kun se kerran oli tullut vahvistetuksi, kieltää eikä edes
jättää. Raamattua ja järkeä oli selitettävä ja väännettävä, jotta
sopisivat yhteen erehtyväisten ihmisten _erehtymättömien_ päätöksien
kanssa. Eipä ihme, että huomattiin tarvittavan hyvin asiantunteva
jumaluusoppinut tulkitsemaan Raamattua saadakseen sitä sopimaan yhteen
erehtymättömien päätöksien kanssa. Eikä myöskään ihme, että Antikristus
viisauksissaan --
_Karkotti Raamatun maanpakoon_. Paavikunnan historia osottaa selvästi,
että samalla kertaa, kun se julkisesti tunnusti kunnioittavansa
Raamattua Jumalan sanana, on se pitänyt sitä syrjässä ja pitänyt omia
_erehtymättömiä sanojansa_ etusijassa. Mutta ei sillä hyvä; vaan se on
täydellisesti julistanut Jumalan Sanan pannaan, sopimattomana ja
vaarallisena kansan luettavaksi, jotta heidän omilla erehtymättömillä
sanoillansa olisi yksin päätösvalta. Se tiesi kyllä Raamatun olevan
vaarallisen sen vallalle ja että se alituisesti tuomitsi sen rienaavia
vaatimuksia.
Paavikunnan vallan päivinä kohdeltiin kansan Raamatun omistamista tai
lukemista rikoksena. Kirjapainotaito ja opin yleinen henkiinherääminen,
joka oli sen seuraus noin viidennellätoista vuosisadalla, vaikutti,
että Raamattu nousi ylös siitä kuolleitten kielien haudasta, jossa
Antikristus oli pitänyt sitä niin kauvan kätkössä, kieltäessänsä sen
kääntämistä ankarien rangaistusten uhalla. Ja kun valvovan
itsenäisyyden henki levitti sitä vieraille kielille kansan keskuuteen,
ei Raamatun polttaminen ollut mitään tavatonta; ja pitkät ja äänekkäät
olivat ne säälimättömät kiroukset, jotka lähtivät Vatikaanista niitä
itsekylläisiä syntisiä kohtaan, jotka uskalsivat kääntää, antaa ulos ja
lukea Jumalan sanaa.
Kun Wycliffe antoi ulos käännöksensä, lähetti paavi Gregorius Oxfordin
yliopistolle Englannissa käskykirjeen tuomitsemaan kääntäjää
sellaisena, joka on "langennut kammottavanlaiseen jumalattomuuteen."
Tyndalen käännös tuomittiin myös; ja kun Luther julkaisi saksalaisen
käännöksensä, lähetti paavi Leo X käskykirjeen häntä vastaan. Kumminkin
meni työ ihanasti ja varmasti eteenpäin: Raamatulla piti olla
täydellinen ylösnouseminen ja oli aijottu valaisemaan ihmisiä
jokaisessa kansassa ja kielessä. Vähitellen käsitti Rooman kirkko tämän
ja päätti sentähden sallia Raamatun kääntämisen uusille kielille, mutta
sen tuli toimittaa katolilaiset kääntäjät katolilaisilla selityksillä.
Näitä painoksia ei kumminkaan olisi jätettävä kansan käsiin, paitsi
siellä missä pelättiin heidän saavan protestanttisia käännöksiä.
Reimiläinen käännös selittää tämän.
Seuraava osottaa muutamien _selityksien_ luonnetta Reimiläisessä
käännöksessä -- jonka kumminkin on alkanut poistaa tieltään Dowaylainen
_käännös_, joka on hyvin edellisen kaltainen, mutta selitykset ovat
vähemmän ankarat. Eräs selitys Matteuksen 3 l. kohdalla kuuluu:
"Kerettiläisiä saattaa ja tulee rangasta ja polkea; ja saattaa ja tulee
yleisen vallan, joko hengellisen taikka maallisen, rangasta taikka
mustata häntä." Gal. 1: 8 kohdalla kuuluu: "Katolilaiset eivät saa
säästää omia vanhempiaankaan, jos ne ovat kerettiläisiä." Muistutus
Hebr. 5: 7 kohdalla kuuluu: "Protestanttisen Raamatun muuttajat
(kääntäjät) ovat muutettavat helvetin syvyyteen." Ja selitys Ilm. 17: 6
kuuluu: "Mutta protestanttien verta ei kutsuta pyhien vereksi, enemmän
kuin varkaiden, miestappajain ja muiden pahantekijöiden, jonka
vuodattamisesta oikeuden käskystä, ei minkään valtakunnan tarvitse olla
edesvastuussa." Seuraavat ovat muutamia rajotuksia, joita tehtiin, kun
huomattiin, ettei Raamatun lukemista saatettu kokonaan estää. Index
Expurgato'in neljäs sääntö sanoo:
"Jos joku oli kyllin röyhkeä lukemaan tahi omistamaan Raamattua ilman
kirjallista lupaa, ei hän voi saada synninpäästöä, ennenkuin hän
ensin on jättänyt sellaisen Raamatun virkaatekevälle piispalle.
Kirjakauppias, joka myy kansalle kansankielisiä Raamatuita tahi jollain
tavalla luovuttaa niitä sellaisille, joilla ei tällaista lupaa ole,
ovat menettäneet kirjain arvon... ja on piispan saatettava hänet
sellaisiin muihin rangastuksiin, joihin piispa huomaa syytä olevan,
rikoksen laadun mukaan."