Lähemmä kaksikymmentä vuotta oli kulunut, ja kauppapuodit ja
kestikievarit näyttivät varsin ajanmukaisilta niin hyvin mitä
rakennuksiin kuin tavaroihinkin tuli. Kesällä siitä matkustajille ja
turisteille vei tie vuoristoon.
Lunta pyrytti, niin että sitä oli korkeita nietoksia portaille asti
eräänä sunnuntai-iltapäivänä...
Mutta puodintakaisessa, pienessä huoneessa oli iloisuutta!... Hän oli
taas tullut sinne, tuo hupainen Grip. Ja nyt hän siinä istui
puotimiehen, nimismiehenapulaisen ja Reierstadin kanssa...
Annetaampas vaan hänelle ensin vähä juoda, kyllä sitte!
"Maljas, sinä Reierstad parka!" kuului Grip virkkaavan ... "kun
ajattelen kaikkia niitä, joilta sinä olet nahan nylkenyt saamatta
milloinkaan osaa paistista, niin tunnen jonkinlaista sympatiiaa
suhteesi ... samalla lailla meitä kumpastakin on peijattu!"
"Minä tosin en ole samaa oppia ja yhtä paljo tietoja saanut", alkoi
täten puhuteltu harmaapäinen mies jotenkin harmistuneena vastata, --
"mutta minä vaadin"...
"Sitä mikä on kohtuullista, niin, niin! Hoho -- ei sillä ole väliä,
Reierstad! -- ajattele sitä, että tieto on ääretön meri, ja muutamat
pisarat enemmän tai vähemmän eivät sitä suuresti suurenna. Kurkista
tähti-yönä ylös taivaalle ja sinä tulet aavistamaan ystäväni, että koko
tämä planeetti, jossa sinä asut pienessä ra'ossa, on vaan herne koko
sopassa! ... sopassa sanon minä -- kaikki on yhtä -- Eikö niin, herra
... herra Siemensen?"
Tällä tavoin hän kääntyi usein puotipalvelijan puoleen, joka pienine
porsassilmineen hymyili tyytyväisenä ja itseensä mieltyneenä.
"Ja tuon viimeisen puheen johdosta kaiketi olisi syytä vähän enentää
öljyä lamppuun, eikö niin, herra"...
Se oli Reierstad, joka taritsi ensimmäiseksi -- puolipullon kahdesti
puhdistettua paloviinaa...
Reierstadilla oli jonkinlainen vanha kunnioitus Gripin suhteen. Hän
tiesi tämän kuuluneen korkeampaan piiriin ja vieläkin, jos niin tahtoi,
uskaltavan käydä sekä voudin että vanhan Ristin luona, paikoissa joihin
hän ei nykyisessä olossaan olisi rohjennut mennä.
"Minä uskon sinulle salaisuuden, Reierstad! Jos on vähän edes päätä,
niin pitää juoda ... ainakin se oli totta minun aikanani.. Sitä lajia
paljo käytettiin, -- kun oli puutetta ilmasta, näetkös!.. Etkö sinä
sitä huomannut?"
"Hihihi", nauraa tissutti Siemensen.
"No te ymmärrätte kai, mitä tarkoitan, Siemensen! Lasillinen hyvää
punssia tässä pakkasessa, -- teidän puodista, se ei pahaa tekisi vai
mitä? Minulla ei tässä hetkessä ole yhtään kolikkota, mutta jos te
hyväntahtoisesti panette sen kirjaanne, niin" --