IX:s KOHTAUS.
IINA. (Tulee vastaan hyvissä vaatteissa, vilkuen ympärilleen.) Selma!
Missä olet sinä ollut... Minkä näköinen!--Katsos kuinka hyvin minä
voin.
(Tuijottaa häneen ylenkatseellisesti.)
Hullu, et ymmärrä omaa parastasi. Onko sinun pakko olla tuollaisissa
vaatteissa, kun voit tälläiset hankkia.
SELMA. Häpeä Iina!
IINA. Minäkö? Hehheh! Minä tein aikanani työtä leipäni edestä, olin
nälissäni tuota kunniatani säilytellessäni, josta sinä näyt niin suurta
huolta pitävän, mutta turhiksi huomasin vaivani, kärsivällisyyteni
rupesi päivä päivältä loppumaan. Näin kuinka toverini tepastelivat
kadulla hienoissa vaatteissa huolettomina, iloisina. Tulit sitten sinä
luokseni. Olit vielä suuremmassa hädässä kuin minä. Teinkö muka sinulle
väärin, että koetin osoittaa sinulle tien vapauteen. Sinä et ymmärtänyt
tarkoitustani, mutta itse tulin temmatuksi kaikesta epäilyksestä. Nyt
olen vapain, huolettomin ihminen maailmassa. Tuleppas katsomaan, kuinka
kaunis kortteeri minulla on.
SELMA. (On kuunnellut kummastellen Iinan kertomusta.) Oletko lakannut
kokonaan ompelemasta?
IINA. Hupsuko minä olisin, kun vähemmälläkin ansaitsen enemmän kun
tarpeeksi. Tulepas illalla luokseni, niin saatpa nähdä, kuinka kauniita
herroja----
SELMA. Iina raukka!
IINA. Minäkö Iina-raukka! Sinä raukka olet, kun et voi vapautua
kahleistasi. Saat tulla vieläkin toverikseni, jos tahdot. Maksan
sinulle hyvän palkan ja vapaan ylöspidon, eikä sinun tarvitse muuta
tehdä kuin----Sinä olet kaunis--
SELMA. Älä luule voivasi minua viekotella. Mutta sano, eikö sinua
omatuntosi soimaa laisinkaan. Kuinka sinä saatat,--eikö todella
omatuntosi----
IINA. Hm! Minä tukkean omatuntosi suun.
SELMA. Kuinka?