SELMA. Mutta se herää uudelleen.
IINA. Minä tukkean taasen,--kunnes se ei herää enää.
SELMA. Mutta ajatteletko sinä laisinkaan, mitä sinä teet? Minne joutuu
sellainen, joka on pakoittanut omantuntonsa äänen vaikenemaan?
IINA. En minä viitsi kuulla mokomaa. Kun et tule, niin ole tulematta.
(Pyörähtää pois.)
X:s KOHTAUS.
SELMA. Kuinka voipi ihminen olla noin ajattelematon! Onko siihen luonto
syynä,--vai kasvatus,--vai oma tahtoko sellaiseksi tekee? Kiitos
Luojan, äitini on opettanut minut hyvän pahasta erottamaan. Uskollisena
pysyn sinun neuvoillesi, äiti. Minä tottelee omantuntoni ääntä.
(Menee.)
XI:s KOHTAUS.
NIILO. (Tulee Rahikan kanssa.) Tässä näin.
RAHIKKA. Minnepäin läksi hän? Miksi päästitte menemään?
NIILO. Miksikö päästin? Mitäs minä voin!
RAHIKKA. Mutta olettehan hänen isänsä.
NIILO. Kun tuskin tahtoi puhuakaan kanssani.