KALLE. Ihanko varmaan.
RAHIKKA. No ihan varmaan.
(Antaa Kallelle kättä.)
KALLE. Minä en tiedä edes missä asutte.
RAHIKKA. Minäkö?
KALLE. Ja Selma myös.
RAHIKKA. Selma asuu tuossa.
(Osoittaa taloa oikealla.)
KALLE. Tässäkö! Voi, voi! Hyvä ettei hän nähnyt.
RAHIKKA. Hän ei ole nyt kotona.
KALLE. No minä tulen huomenna. Tule Wille nyt tahi mamma--. Hyvästi!
(Rahikka nyykkää hajamielisesti päätään, pojat lähtevät.)
IX:s KOHTAUS.
RAHIKKA. (Kävelee kadulla ajatuksiinsa vaipuneena.) Odota minua siellä,
kyllä minä palaan. Se oli hänen vastauksensa tervehdykseeni. Ei edes
kättä antanut. Minne olisi hänellä sellainen kiire ollut? Ja tuon
toisen kanssa näin myöhään? Kummallista! Olisiko minun Selmani--?
Mitä joutavia! Ei hän ole sellainen.--Ei hänen vaan olisi tuon
tuulenpyörtämän seuraan pitänyt joutua. Häneen voipi niin helposti
vaikuttaa--No odotanpahan. Mitä suotta päätäni vaivaa. Lie leikkiä
ollut kaikki tyyni.--Mutta loppu tästä pitäisi tehdä.----Se nyt on
kumma, ettei ihminen voi työtä, ansiota saada. Voi yhteiskunta,
yhteiskunta! Sinä teet vääryyttä! Minä olen valmis uhraamaan itseni
hyväksesi, anna minulle tilaisuus siihen, anna minulle työtä. Sinulta
en pyydä muuta kuin leipää. Miksi pakoitat minua toivomaan muinaisia
aikoja, miksi pakoitat minua kiroamaan tuhatvuotista sivistystäsi.
Hahhahhaa! Kerskataan maailman suuresta edistyksestä ja kuitenkin
ryöstetään syyttömiltä tärkeimmät, pyhimmät oikeudet. Eikö minulla ole
yhtä suuri oikeus mennä naimisiin kuin rikkaalla laiskurilla. Raha,
raha!--
(Katsoo talon kulman taakse.)
Ketä nuo ovat?
(Katsoo tarkemmin.)
Ei siellä näy huolia olevan.--Mitä näen!----Iina----ja----ja Selma.
Minun Selmani! Kumpikin vieraan herran kanssa. Pettävätkö silmäni! Hän
se on! Mitä tämä nyt on?
(Piiloutuu taloon vasemmalla.)
X:s KOHTAUS.
(Selma ja Iina tulevat kahden herran kanssa
parittain talon kulman takaa.)
SELMA. (Lähestyy Iinaa.) Hän se oli. Kuule, jos hän suuttuu. En minä
voi enää.
IINA. Oletko sinä--? Nythän sen juuri saat nähdä, rakastaako hän sinua,
vai ei! Piiloutui luultavasti tuonne porttikäytävään.
SELMA. Mutta tällä tavoin vieraitten herrojen kanssa--!
IINA. Kummallinen sinä olet. Onko tuo nyt niin hirmuisen rasittavaa,
jos minun tähteni hetken pidät heille seuraa. Sinun pitää nyt
arvostella heitä. Eikö he ole siistiä, kohteliaita herroja.
SELMA. Ovat, ovat.
ENSIMMÄINEN HERRA. (Hiljaa toiselle.) Hiiden soma tyttö.
TOINEN HERRA. Mutta tee kuten Iina käski. Ei mitään sopimatonta! Aivan
kuin olisimme.--Ymmärräthän?
IINA. Jos herrat tahtovat pistäytyä juomaan kupin kahvia, niin ei
meillä ole mitään sitä vastaan.
ENSIMMÄINEN HERRA. Oo, liian suuri kunnia.
IINA. Me olemme vapaamielisiä tyttöjä, jotka emme huoli ämmäin
loruista.
TOINEN HERRA. Kyllähän teitä, hyvä neiti, toki sen verran tunnemme.
(Selmalle.)
Olkaa niin hyvä.
(Selma menee sisään.)
IINA. (Herroille.) Minulla on kahvi valmiina ja konjakkia.
TOINEN HERRA. Hitto vieköön tätä sukkeluutta!
(Menevät sisään.)
XI:s KOHTAUS.
RAHIKKA. Mitä hiiden kujeita tämä nyt on? Olisko ne Iinan tuttavia ja
hän siksi--?--Ei, kyllä minun pitää tässä selville saada. Voipihan
ihminen tuollaisesta ruveta jo ajattelemaan mitä hyvänsä. Menisinkö
sisään aivankuin ei mitään olisi tapahtunut.--Tahi odotanpahan.
Kai hän sieltä tulee. Käskihän hän minua odottamaan.--No hän tuleekin,
kuulen ma.
XII:s KOHTAUS.
IINA. (Tulee ulos.) Kuka se siinä ikkunan alla--?
RAHIKKA. Hyvää iltaa. Minähän tässä olen.
IINA. Kuka? Vai niin. Mitä on teillä täällä tekemistä?
RAHIKKA. Mitäkö minulla--?
IINA. Menkää matkoihinne nuuskimasta nuorten naisien ikkunoita.
RAHIKKA. Mitä te puhutte? Minä olen Rahikka.
IINA. Kyllä minä teidät jo tunnen. Mitä on teillä asiaa?
RAHIKKA. Käskekää Selma hetkeksi ulos.
IINA. Hän ei jouda nyt. Meillä on vieraita...