SELMA. Kuinka antaisin minä hänen kadulla--

IINA. Voithan toki sen verran kärsivällisyyttä häneltä vaatia, jos hän

todella ystäväsi on.

SELMA. Olisihan se hirveän epäkohteliasta.

IINA. En minä juuri yksin voi näin pimeällä mennä. Ja pitäisihän sinun

toki jotain minunkin tähteni--

SELMA. No mutta--!

IINA. Olenhan minä tavallani hyväntekijäsi.

SELMA. Hyvä Iina! Enhän minä toki sitä kielläkään, päinvastoin! Ethän

sinä suutu? Mutta kun minä kerran----Ja miksi sinulta salaisinkaan. Me

rakastamme toisiamme, me olemme oikein kihloissa. Todentotta minä en

voi ajattelekaan muita kun vaan häntä.

IINA. (Itsekseen.) Kas niin! Sitä vielä puuttui. Mutta älähän--!

(Ääneensä.) No kun sinä olet niin suora minua kohtaan, niin en tahdo

minäkään olla sinulle tunnustamatta----. Minulla on kosijoita suuri

joukko, mies vähintään joka sormea kohden. Hulluina ne juoksevat

esplanaadilla minua etsimässä. Tänne eivät, näet, saa tulla, sillä olen

heitä kieltänyt.--Se voisi herättää huomiota. Paitsi milloin annan

jonkun tulla itseäni saattamaan.

SELMA. Kosijoita niin paljon, ja sinä pidät kaikki!

IINA. Niin, kun en ole voinut valita vielä yhtä itselleni. Minä

tahtoisin siksi näyttää niitä sinulle. Mitä sinä arvelisit--!

SELMA. Vai niin.--Mutta tiedätkö tuo tuntuu minusta niin kummalliselta.

IINA. Onnellinen sinä, jolla vaan on yksi. Pääsit vaikeasta vaalista.

Mutta sen sijaan on minulla oikein somia herrojakin.

SELMA. Sinulla herroja.

IINA. Niin. Näetkös niitä on paljon tähän aikaan sellaisia herroja

jotka ovat kyllästyneet noihin salonkityttöihin. He pitävät enemmän

meikäläisistä vapaista,----Tuletko?

SELMA. Jos minä sitten tulisin. Mutta minullahan on virsikirjakin

vielä--

IINA. Että sinä viitsiät mennä tuollaiseen kirkkoon.

SELMA. Kuinka niin?

IINA. Kävisit sitten aamulla Nikolainkirkossa, Siellä saisit toki

kuulla mahtavaa urkujen soittoa, kaunista messua. Ja itse kirkko,

kuvat, kaikki siellä on niin juhlallista! Mutta täällä----

SELMA. Katso, minä kävin ennen oikeassa kirkossa, mutta minusta ei

pappi saarnannut oikein. Jumala ei ole niin kovasydämminen kuin he

sanovat, se on mahdotonta.

IINA. No kerran kuulen sinulta viisaan sanan. Eihän ne olekaan muuta

kuin pappien peloituksia.

Äärimmäisessä talossa Näytelmä viidessä näytöksessä · 第 48 / 76 题