MIINA. Hän ei ole millänsäkään harpatessaan silloin tällöin vähän liian
kauas tekstistä. Siinä ei tosin olisi mitään pahaa. Eipähän ole sitten
tuota papillista--velliä.
LIISA. (Käy nauramaan.) Velliä! Papillista velliä! No sinä löydät
kanssa sanan, mikä paikalle sopii.
MIINA. Mutta hän ei pysy aina edes raamatun pohjallakaan. Kun hän esim.
puhui Bileamin aasista----
LIISA. Niin no, luiskauttaahan sitä innoissaan sanan, toisen
syrjäänkin, mutta eihän hän olekaan saarnaansa koko viikkoa valmistanut
ja sukinut.
MIINA. Ei se ole hyvä. Tuhma kansa tarttuu aina mielellään tuoreesen
palaan ja painaa mieleensä juuri nuo liiat sanat.
LIISA. Niin, niin. Kyllä se totta on. Aina se tuores pala paras on.
II:n KOHTAUS.
IINA. (Tulee oikealta. Itsekseen.) Tässä ruvetkoon! Nyt hänen täytyy
lähteä vaikka mikä olisi. Eikö hän jo tule sieltä.
(Katselee perällepäin.)
LIISA. Eikö naapuri kirkossa käykään.
IINA. Siirappikirkossa!
LIISA. Tyttö! Kuinka uskallat sinä Herraa pilkata?
IINA. Kumpiko teistä on herra?
LIISA. Voi hyvä ihminen sitä synnin turmellusta! Mutta älähän huoli
sinä paatunut sielu. Kyllä sen vielä sulattaa helvetin hehku.
IINA. Oho! Kyllä se siksi jäähtyä ehtii, ennenkuin minä sinne tulen.
Kunhan nyt kaikki teikäläiset siellä ensin korvennetaan.
MIINA. Kuule tyttö! Minä tahdon sinulle sanoa äidillisen sanan.
IINA. Toisen kerran, emäntä, toisen kerran. Minulla on nyt tärkeämpää
tehtävää!
LIISA. Sulhasia etsimään.
IINA. Tahdotteko tulla mukaan.
(Menee perälle.)
LIISA. Hävytön tyttö! Vanhempia ihmisiä vastaan tuolla tavoin
käyttäytyy.
MIINA. Paatunut on tyttö raukan sydän.
LIISA. Tyttö rankan. Sanotko rankan. Sinä et taida tietääkään mitä
lajia hän on.
(Menevät jutellen oikealle taloon.)
III:s KOHTAUS.
IINA. (Katselee avoimesta ovesta sisään perällä.) Mitä hän viipyy
siellä. No kas, johan hän tuleekin. Varovasti on alotettava.
SELMA. (Tulee ovesta ulos) Kas Iina. Ketä sinä odottelet?
IINA. Päätäni rupesi särkemään, niin ajattelin mennä vähän kävelemään.
SELMA. Vai niin.
IINA. Etkö tahdo tulla mukaan.
SELMA. Rahikka tulee pian luokseni.
IINA. Mennään vaan kerran edestakasin esplanaadilla. Kyllähän Rahikka
sen aikaa odottaa.