MIINA. Minä kun olin hänen edessään aivan, tuli vähän--

(Pyyhkii silmiään.)

Voisihan sitä toki vähemmälläkin saada sanansa kuulumaan.

LIISA. Niin, kyllä sinä olet oikeassa. Minä jo itsekseni samaa

ajattelin, että riittäisi tuo vähempikin. Niin, perää siinä on----

MIINA. Mutta aika hyvin sen sanat muuten osuivat, kieltämättä oikein

hyvin. Se ei ollut tavallista--.

LIISA.--mitä papit saarnaavat.

MIINA. Hän puhuu niinkuin tavallinen ihminen eikä kääntele ja vääntele

edestakasin evankeliumia, milloin sitä, milloin tätä puolta; hän puhuu,

mitä hän sielunsa silmillä on Jumalan sanassa löytänyt.

LIISA. Niin sinä puhut aivan kuin minä aioin sanoa: hän puhuu, mitä

hän----Jumalan silmillä----kuinka se nyt olikaan----

MIINA. Mutta yksi paha vika hänellä on.

Äärimmäisessä talossa Näytelmä viidessä näytöksessä · 第 46 / 76 题