(Menee kiiruusti ulos.)
(Lyhyt väliaika.)
XV:s KOHTAUS.
KALLE. (Avaa oven vasemmalta, pistää päänsä sisään.) Selma.
(Ulospäin.)
Täällä ei ole ketään. Mennään sisään vaan.
WILLE. Eikö ketään.
(Tulevat sisään.)
KALLE. Katsos, kuinka täällä on siisti ja lämmin. Peijakas! Täällä
minäkin mielelläni asuisin.
WILLE. (Nuuskii ympäri.) Kalle.
(Hiljaa.)
Otanko mä palasen?
(Osoittaa sokeriastiaa.)
KALLE. Uskallappas. Selma voisi vielä toruja siitä saada.
WILLE. Yhden vaan.
KALLE. Anna sen olla, tahi... Aina sinulla on halua varastamaan.
WILLE. Onko tämä varkautta? Ei tämmöisestä poliisikamariin viedä.
Aina minä kotonakin otan. Eihän tuosta kellekään vahinkoa, jos palan
toisen--
KALLE. Pienestä synnistä suuri kasvaa, sanoo aina Selma.
WILLE. Voi kuinka lapsellinen sinä olet. Tämä nyt olisi synti.
(Pistää palan suuhunsa.)
KALLE. Varas.
WILLE. Kun sinä viitsiät. Otahan sinäkin yksi.
KALLE. En tahdo.
WILLE. Selma kumminkin antaisi, jos pyytäisit,
(Tarjoaa.)
Tuoss' on! Kas kun hän taasen tahtoo olla minua parempi. Luuletko siitä
taivaasen pääseväsi, jollet tätä syö. Mikä pyhä mies sinusta on tullut.
KALLE. Älä hauku.
WILLE. Ota sitten.
KALLE. Sinä nyt osaat kiusata.
(Ottaa.)
No oletko nyt mielissäsi?
WILLE. Mutta missä se Selma lienee?
(Avaa oven oikealla.)
Täällä on ihan pimeä. Mennäänkö katsomaan. Minulla on tulitikkuja.
KALLE. Wille! Luulevat meitä vielä varkaiksi. Kuules! Eikö ole
kuitenkin parempi, että lähdemme. Ajattelehan, jos sattuisi jotakin.
Jos olisimme tulleet väärään paikkaan.
WILLE. Mitä sinä höpiset!
KALLE. Ei! Kyllä meidän täytyy lähteä.--Minä lähden!--Tule!
WILLE. (Pistää kourallisen sokeripaloja taskuunsa.) No lähdetään
sitten, kun sinä sellainen raukka olet.
KALLE. Itse sinä raukka olet.
WILLE. Minäkö? Tahdotko, niin menen tuonne sisään ja tuon sieltä
jotakin--
KALLE. Oletko sinä--! Tule!
WILLE. (Katselee vielä kärkkäästi sokeriastijaa, huomaa kenraalin
sikaarin.) Katsos, ähä!
KALLE. Tuletko sinä jo!
(Kiskoo Willen mukaansa ulos.)
(Hetken äänettömyys.)
XVI:s KOHTAUS.
RAHIKKA. (Avaa oven vasemmalla.) Selma!
(Tulee sisään.)
Missä lie hän? Herrasväen puolella on ihan pimeä.
(Käypi istumaan.)
Mikä kumma häntä nyt vaivasi... Suotta antaisin hänen hädissään
huomiseen asti olla... Mikä ihme vaan liene niin hänet sille tuulelle
saattanut----Säpsähdin sentään ensin vähän... Olisi toinen enemmänkin
säikähtänyt... Tulee kaikessa rauhassa morsiantaan tervehtimään ja
täällä--
(Nauraa.)