R. SILAN. (Tulee päällysvaatteissa.) Panet nyt kaikki ovet kiinni ja
istut kiltisti kotona. Näytä nyt, että ansaitset luottamustani. Jos
noudatat tarkasti tahtoani, koittaa sinulle täällä hyvät päivät, sillä
--minä tunnustan--että pidän jo paljon sinusta.
(Mennessään.)
Meillä on avain mukana.
XIV:s KOHTAUS.
SELMA. Mitä olen minä tehnyt? Juoksenko hänen perässään? Ei, se on
mahdotonta!--Rouvan edessä en tahto valehtelijana olla. Mitä
ajatelleekin hän nyt minusta----Olihan se kuitenkin väärin tehty. Ehkä
luulee, että minä jo tahdon päästä hänestä. Eihän minulla ole mitään
oikeutta vielä häntä epäilemään----Jos hän kumminkin olisi tuolla
ulkona. Ja siellä hän onkin, jos hän minua rakastaa. Voinhan hänelle
nyt ainakin selittää.
(Avaa kyökin oven.)
Rahikka!----Pekka!--Ei kuulu!----Hän läksi siis----No kun meni, niin
menköön.--En minä hänen jälestään lähde. Tuolla tavalla ei Paul olisi
tehnyt... Olisihan hänen pitänyt ymmärtää, että----Mutta miksikä
minäkin hätäilin. Olisin sanonut lyhyesti ja tyyneesti, että tällä
kertaa en----Mikä ajatus... Ei se ole mahdollista!----Mutta olihan se
sievä tyttö.--Voisiko Rahikka sen tehdä.--Miks'ei, jos miehet sellaisia
kerran ovat... Muuten olisi hän odottanut tuolla ulkona... Ehkä
kävelevät siellä käsitysten--nauravat minulle. Hän on vapaa tyttö--ja
voipi panna säästöön.--Ei, tätä en kestä. Minä tahdon varmuutta.
Herrasväki on jo mennyt.
(Tempaa suuren huivin.)