R. SILAN. Minkä kirjan?
SELMA. Paul ja Virginia'n.
R. SILAN. Vai niin. Se on kaunis kirja, erittäin kaunis ja siveä. Se on
hyvä, että luet sellaisia kirjoja.
SELMA. Minä tulin siksi ajatelleeksi, voiko nykyaikana enää sellainen
uskollinen rakkaus olla mahdollista--
R. SILAN. Se kysymys vaatii lavean vastauksen... Mutta sen voin sinulle
sanoa, ja se onkin hyvä, että tuli siitä puhe. Nuoren tytön,
erittäinkin köyhän tulee nykyjään olla erittäin varovainen. Nykyinen
miessukupolvi on turmeltuneempi kuin sinä voit aavistaakaan. Ainoastaan
suurilla voimain ponnistuksilla voimme enää karsia, juuria pois
yhteiskunnastamme, ne paheet, jotka sen ytimiä kalvaavat... Juuri
köyhiä palvelustyttöjä uhkaa vaara enimmin. Suuri varovaisuus, ehdoton
siveys vaan voi heitä täydellisesti turvata. Luulotellun rakkauden alla
voi aina piillä myrkyllinen käärme...
SELMA. Olisko se niin?
R. SILAN. Se on niin. Me naiset vaan voimme yhteiskuntamme pelastaa, me
vaan voimme puhdistaa saastutetun ilman. Luonnollista on siis--koska
tästä nyt kerran tuli puhe--, että tämän pyhän asian ajajat, minä
niitten joukossa, vaativat omilta palvelijoiltaan esikuvallista
käytöstä. Minä en kärsi, että nuorilla palvelustytöillä on tuollaisia
»sulhasia».--Sinä punastut!--En minä sinua tarkoittanut, sinun
siveyttäsi en epäile. Mutta että tahtoni tietäisit, sanon sen nyt. Jos
minä tapaan, tahi saan tietää, että sinä salaa käyt kohtaamassa
sellaista--puhumattakaan, että tänne hänen tulla sallisit--. No, älä
loukkaannu. Minä sanon tahtoni vaan. Jos niin kävisi, täytyisi minun
armotta ajaa sinut pois ja antaa epäiltävä todistus----
III:s KOHTAUS.
KENRAALI. (Pyyhkii jalkojaan vasemmalla, tulee sikaari hampaissa.)
Uh, sitä likaa! Tässä taas pukeutumaan--sinun konserttisi tähden.
Onko saappaani harjatut?