RAHIKKA. Minä tunnen teidät Kaukonen. Te olette oikeuden mies,
oikea isä.
NIILO. Minä en tiedä, mitä sanoisin. Selma tyttäreni, onko se
mahdollista. Olisitko niin ajattelemattomasti heittäynyt heti nuoren
miehen kaulaan, kun--?
SELMA. (Rohkasee itsensä.) Olen. Miksi sitä kieltäisin.
SAARA. Ja uskaltaa ihan vasten silmiä.