KALLE. Aina sinä olet olevinasi. Sinä ja sinä aina paremmin osaat.
WILLE. Oletpa itse ihan samallainen! Aina kerskaat, että osaat paremmin
lukea.
KALLE. Eikö se ole totta sitten? Minulla onkin sellainen sisar, ettei
sinulla olekaan.
WILLE. Ei hän sinun sisaresi ole. Ei edes sisarpuolikaan.
KALLE. Sama se. Sinulla ei ole sellaistakaan.
WILLE. Minäpä saan parempaa ruokaa kuin sinä ja kahvia kerman kanssa.
KALLE. Saa jos saatkin... Onpa siinä myöskin kerskattavaa.
WILLE. Etpä sinä vaan saa kerman kanssa,
KALLE. Jos minä oikein totta puhun, niin en huoli koko kermasta
laisinkaan.
WILLE. Muistatko sen jutun, minkä Selma kertoi?
KALLE. Minkä?
WILLE. Sen, sen ... kuinka se nyt olikaan? Mitenkä se varis ketulle
sanoi----
KALLE. Varis! Sinä olet varis! Korppi se oli. Älä viisastele, kun et
osaa kumminkaan.
WILLE. (Viskaa kivellä puuhun.) Katsos!
KALLE. Kuule! Katso nyt! Sinne lensivät kaikki, Kun annan sinulle tällä
kivellä niin--
WILLE. Kun uskaltaisit.
KALLE. Vai en uskalla...
(Viskaa kivellä Willeä jalkoihin. Wille rupeaa huutamaan.)
No kirkumaan siinä rupeat. Ole nyt vaiti.
II:n KOHTAUS.