2.
Ja iloisin silmin sa tulit taasen illoin,
kuin salaisihin juhlihin sun vierellesi hiivin,
ja tuskieni tupa muuttui huvihuoneeks silloin,
pois hetket lensi lemmessä kuin punertavin siivin,
taas heräsin ma soittohon ja seikkailuun,
taas marjoja ma maistelin elämänpuun.
Sa sydänlehtes auki löit kuin ojavieren kukka,
vain pölyä se niellyt oli leveästä tiestä,
ja askelissas' soinut oli oman onnen hukka;
mua sanoit sinä rakastavas niinkuin mieronmiestä
ja sitte sinä puhkesit kuin tulikukkasiin
ja unisaarten rantoja me soudeltiin.
Kun pois sinä läksit, sa kauvan silmää vaihdoit,
sä sanoit käyväs kotihis, mut sielt'ei tulet loista,
ma päivänmailta etsin sua, mut päivää sinä kaihdoit,
ma etsin sua mieronlasten surun sokkeloista,
näin hämärissä hyräillen sun ääntäs hain vaan,
mut sinua en löytää taida enään milloinkaan.