Ma varjostan kuumaa ohimoain,
kun päivä päätäni huumaa,
elon tuliseen virtaan ma tuijotan,
se juoksee koskehen kuumaan.
Nään hukkuvan katseet kuohusta
ja kuulen huudot ne hurjat,
pois sinne ma tahtoisin syöksyä,
missä ryöppyy ryysyiset kurjat.
Mut tulee hiipivä hämärä,
kun herää hellyyden muistot,
kun taivaan kultaiset kunnaat nään
ja vihreät yrttipuistot.
Ja silloin siintävä aatos käy
ja silkkihin ryysyt haihtuu,
salasoihdun valossa toisin nään
ja viileät seudut vaihtuu.