HANNA. Te ette vastaa. Quelle morne silence. Was vill der einsame.
Paria, idole mio, paria. Govari golubuschka...
MAISTERI. Herran tähden, neitiseni! En ollenkaan epäile tietoanne
kielissä, mutta -- -- --
HANNA. Te luulette, että tietoni ovat lopussa. Ei suinkaan! Minä
laulan, minä tanssin, minä maalaan. Minulla on oikein ihana ääni.
Tahdotteko kuulla jotakin. La belle Helenasta. Te ette voi arvata,
kuinka olen pyörälle pannut monen miehen pään, kun viehättävällä
koketterialla olen laulanut.
MAISTERI (Erikseen). Taivaan herra. Hän on villitty, kevytmielinen,
turmeltu tyttö! (Ääneen) Sallikaa -- -- --!
HANNA. Niin, joutukaa, joutukaa puhuttelemaan isääni ja valmistakaa
kaikki häiksi. Ah, idole mio! Sitte Pariisiin. (Heittää heittomuiskun
ja lähtee).
MAISTERI (Lysähtää sohvaan). Olenko valveilla vai näinkö unta. Oliko se
Hanna? Maasepän hurskas ja nöyrä tytär? Minä olen kuin pilvistä
pudonnut. Mikä riettaus ja kevytmielisyys! Tanssia ja baaleja,
teattereja ja upseereja -- ja senkö minä vaimokseni ottaisin? En ikinä.
Parasta on, että ajoissa lähden tieheni, niin kauan kuin on aikaa.
RÄSÄNEN (Tulee ovesta). No, veljeni -- -- --!
MAISTERI. Mitä nyt?
RÄSÄNEN. Kuinka on laita?
MAISTERI. Ah, sinäkö se oletkin.
RÄSÄNEN. Mikä sinun on? Sinä näytät niin kummalliselta. Oletko
kohdannut tytärtäni?
MAISTERI. Tytärtäsi? Niin, kai. Kaiketi minä kohtasin hänet.
RÄSÄNEN (Tiedustellen ystävällisesti). No, asia taitaa siis olla
ratkaistu välillänne -- -- --?