RÄSÄNEN (Suuttuen). Antakaa minun olla! Antakaa minun olla! Te teette
minut hulluksi tällä riidallanne.
MAISTERI. Niin, miksi te sitten riitelette. Parempihan on sovinnossa
olla ja elää. Antakaa minun mennä neitosen tykö...
RÄSÄNEN. Kuulkaa, hyvät herrat, kuulkaa minua herra kauppaneuvos --
herra luutnantti piti sanoa! Minä en tässä asiassa näe selvempää keinoa
kuin sen, että lyötte arpaa etuoikeudesta.
LUUTNANTTI. Niin, lyödään arpaa!
MAISTERI. Arpaa. Mutta se on syntiä, se turmelee ihmisen siveyden, se
on kiellettyä, se on jumalatonta, se ei käy laatuun!
RÄSÄNEN. Niin, mutta, kun te riitelette tuosta tanislaukasta -- Ka --
tuosta etuoikeudesta, tahdoin sanoa -- -- --
LUUTNANTTI. Niin on arvanlyönti luotettavin asianratkaisija.
RÄSÄNEN. Oikein. Tuokaa tänne lakki. (Kun luutnantti sieppaa maisterin
hatun, tempaa tämä sen pois, luutnantti tuo omansa). Kas tässä on kaksi
paperitilkkua. Toiseen teen ristin, toinen jää tyhjäksi. Jolle risti
nousee, saa ensin kosia. (Nostavat arpaa).
MAISTERI. Mutta minä kiellän sen, sillä se on syntistä.
RÄSÄNEN. No, minä nostan puolestasi. (Nostavat). Herra Hellman. Sinä
sait ristin.
MAISTERI. Minä? Niin, se oli oikein, vallan oikein, niin sen piti
ollakin!
LUUTNANTTI. Ja te ette pelkää tuota syntiä?
RÄSÄNEN. Odottakaamme sivuhuoneessa, miten se käy. (Luutnantti ja
Räsänen menevät vasemmalle).
MAISTERI (Yksin sohvassa). Minä tahdon rakkauden hurskaalla puheella
lähestyä tätä neitoa, toivoen saavani hänestä hyvän vaimon huoneeseeni.
Minun entinen vaimoni, tuo hyvänsävyinen Agneta, oli kovin hyvä
minulle. Siksi otti Jumala hänet pois ja teki enkeliksi. Niin, hän oli
oikea enkeli; tyven ja rauhallinen. En milloinkaan nähnyt hänen itkevän
tai nauravan, en milloinkaan surevan tai riemuitsevan -- -- -- hän oli
aina tyyni ja lauhkea. Piti huolta lapsista ja kototoimista. Niin, hän
on nyt enkeli, mutta hänen lapsensa kaipaavat hoivaavaa kättä, ja sen
toivon saavan tästä sepäntytöstä, joka luultavasti on hurskas,
hiljainen ja hyvänsävyisä?
HANNA (Hyvin pyntätty, suuren maailman naista näytellen, tarjoo kättään
suudeltavaksi). Bon jour soyez bien venu de tous, mon coeur. Kuinka
voitte?
MAISTERI (Pakenee). Kiitoksia, minä etsin neiti Hannaa.
HANNA. Par grace -- ei tuota nimeä! Löytyykö jotakin enemmän affreux
kuin tuo talonpoikainen Hanna? Hanna! Ennen kuolen, kuin kuulen jotakin
semmoista. Minä olen sentähden valinnut oman mieleni mukaan paremmat
nimet: Angelique, Asposie, Arominttu, Voila! Te olette luultavasti
maisteri Hellman, eikö niin? (Katselee lornetilla).
MAISTERI. Teidän palvelukseksenne.
HANNA. Ah, tulkaa tänne, minä arvasin sen. Isäni kehoitti minua olemaan
kohtelias ja ystävällinen teitä kohtaan, ja sitä olenkin, koska se
voyez vous, varsin hyvin soveltuu omiin ajatuksiini. A la bonne hoeure!
Te olette kosijani, minä tuleva vaimonne. Te olette vähän iäkäs (Katsoo
arvostellen) Luultavasti seitsemänkymmenen?
MAISTERI. Pyydän anteeksi, minä olen 52.
HANNA. C'est égal! Päätökseni on kuitenkin näin kuuluva: minä otan
ihailijaksi nuoren, miehekseni vanhuksen. Sillä ensiksi on silloin
enemmän vapautta ja toiseksi tullaan sillä tavalla pikemmin leskeksi.
MAISTERI. Leskeksi (Erikseen) Mitä hän sanoo!
HANNA. Siis tuohon käteen. Avioliitto on päätetty. Ja häitten jälkeen
me paikalla muutamme Pariisiin -- -- --
MAISTERI (Säikähtäen). Pariisiin!
HANNA. Niin, te tiedätte: on ne vive de Paris, on vegete dans
l'etranger. Ainoastaan siellä löytyy tuo huvituksen, kauneuden elämä,
niin sanoakseni fine fleur, jota mieleni halaa: konsertteja, baaleja,
ooppera, aamusella ratsastaminen -- -- -- Apropos! (Marssii, tekee
liikkeitä käsin) Minä olen oikea amazooni. Illalla mobille, mutta aina
huvitusta, aina vaihtelevaisuutta. Se on niinkuin Rigolettossa
lauletaan (Laulaa) La donna est mobile. Mitä pidätte Rigolettosta --
tai Sevillan parranajajasta? Tuo parranajaja on ihanteeni.