Sama Räsäsen huone.
MAISTERI (Tulee). Herralle kiitos, että ennätin hyvään aikaan, ettei
tuo luutnantti ennen minua ennättänyt! (Luutnantti tulee; kumpaisetkin
hämmästyvät.)
LUUTNANTTI. Aha! Näyttääpä siltä kuin minulla olisi tässä kilpakosija.
MAISTERI. No, eikö tuo kiusattu luutnantti kuitenkin ole tielläni.
LUUTNANTTI (Ääneen maisterille). Arvoisa maisteri. Kuinka olette
uskaltanut lähteä ulos tämmöisellä ilmalla?
MAISTERI. Tämmöisellä ilmalla? Onhan meillä ihana sää.
LUUTNANTTI Niin kai, mutta kuitenkin tulee siitä sade tänä päivänä, ja
te tiedätte, miten vaarallista on se teidän ikäiselle vanhukselle.
MAISTERI. Kiitän nöyrimmästi huolenpidostanne. (Räsänen tulee) Ah, jopa
sinä tuletkin, veikkoseni.
RÄSÄNEN (Tervehtii kumpaakin kädestä). Tervetultuanne! Tyttäreni on
valmis vastaanottamaan teitä, hyvät herrat, mutta yhdellä ehdolla
kuitenkin.
LUUTNANTTI (Kiikaroi kaksinkerroin käännettyjen rillien läpi). Ehtoja!
MAISTERI. Minä haluan vain kohdata häntä, muuta ei tarvitsekaan! (Lyö
rintoihinsa).
RÄSÄNEN. Ehto on se, että ainoastaan toinen teistä saa hänet kohdata
ensin.
MAISTERI. Niin, toinen ensiksi, yksi ensiksi -- se on vallan oikein se.
LUUTNANTTI. Minä suostun täydellisesti neidin tahtoon. Ja koska neidin
kunnioitettava rouva äiti lupasi minulle -- -- --
MAISTERI. Niin, niin, niin, mutta sinä, veli veikkoseni, muistat
kuitenkin?
RÄSÄNEN. Se on tietty. Minä, minä olen luvannut tälle herra maisterille
ja jos te, herra luutnantti, tahtoisitte suoda hänelle etuoikeuden.
LUUTNANTTI (Keskeyttää). Hänelle? Minä? Mitä te pyydättekään, rakas
mestari? -- Se on vallan mahdotonta. Minä en suostu ollenkaan siihen
kauppaan.
MAISTERI. Herra luutnantti, sallikaa minun sanoa, että teidän
hangoittelunne isännän pyyntöä vastaan on suoraan sanottuna vähintäin
epäkohteliasta.
LUUTNANTTI. Kiitoksia paljon (Kumartaa), herra maisteri. Mutta pankaa
mieleenne, etten minä teiltä tarvitse opetusta kohteliaisuuden
vaatimuksissa.
MAISTERI. Minä olen jo viikon päivät sitte saanut lupauksen herra
Räsäseltä.
LUUTNANTTI. Ja minä olen jo kaksi viikkoa ollut täällä odottamassa
neitiä. Jos tahdotte todistusta, niin voin teille näyttää ravintolan
laskut.
MAISTERI. Ja myötäseuraavat kuitit myös, hi, hi, hi!
LUUTNANTTI. Te ette tunne kohteliaisuuden vaatimuksia!
MAISTERI (Nyrkit pystyssä). Mitä sinä uskallat?
RÄSÄNEN. Hiljaa, hyvät herrat! Ettehän toki ruvenne tukkanuottasille
tässä? Herra luutnantti, tämä herra on jo saanut lapseni ja -- -- --
LUUTNANTTI. Kuulkaa mestari. (Vie hänet syrjään). Minä juuri ododan
kirjettä Helsingistä enoltani, senaattorilta, ja toivon tietoa, että te
olette nimitetty kauppaneuvokseksi. -- Hiljaa vain. Laittakaa nyt tämä
vanha herra tiehensä, niin on kaikki hyvin.
RÄSÄNEN. Kauppaneuvos.
MAISTERI. Kuinka on, rakas veljeni? Eikö hän tahdo mennä tiehensä?
LUUTNANTTI. Ja parin kuukauden perästä Stanilain tähti.
RÄSÄNEN. Tanislaukka?
LUUTNANTTI. Herra Maisteri, olkaa niin hyvä ja jättäkää meidät kahden
kesken. Meillä on vähän keskustelemista.
MAISTERI. Minä en tahdo puhutella teitä. Rakas veljeni, mitä sinä
arvelet?
RÄSÄNEN (Kävelee etualalla). Tanislaukka... Kauppaneuvos. Musta takki
-- ne suuret velat ja (Töyttää kävellessään luutnanttia, joka
huudahtaa:)
LUUTNANTTI. Kauppaneuvos!