Varovasti veti hän ulko-oven keltaisen esiripun syrjään, niin että kuu
estämättä voi valaista pimeää huonetta. Makuuhuoneen punaisen esiripun
edessä makasi Haduwalt jyrisevästi kuorsaten, ja hänen vieressään oli
viiniruukku typösen tyhjänä.
Nuorukainen hiipi nyt varpaillaan hänen luokseen ja erotti hiljaa
esiripun kumpaisetkin osat toisistaan. Hänen täytyi naurahtaa
huomatessaan kekseliään Haduwaltin kepposen; lanka tosin riippui vielä
vartijan vyössä kiinni, mutta Felicitaan käsi oli auennut, ja kerä oli
pudonnut lattialle hänen vuoteensa viereen.
Liuthar kohotti jalkansa korkealle ja astui vanhuksen yli
makuuhuoneeseen.
Seinäkomerossa päänalaisen takana seisoi pieni savilamppu; siitä
virtasi lempeä, punertava valo leposijan yli, jonka vieressä rintalapsi
makasi oljista palmikoidussa kehdossa.
Tuo nukkuva sulotar oli heittänyt hajalleen runsaat kultahiuksensa;
kutreina valuivat ne nyt hänen paljaille hartioilleen ja kauniille,
vaikka vielä hennolle povelleen, jolta villapeite oli laskeunut alas.
Toisen välkkyvän-valkoisista käsivarsistaan oli hän nostanut niskan
alle ja toisella hän kuin suojellen peitti rintojansa.
Nuorukainen hiipi yhä lähemmäksi häntä.
Niin lumoavan kaunis ei Felicitas valveillaankaan ollut. Ja nuo
silmät, joiden vakava katse oli häntä niin hyvin suojellut, olivat nyt
vaipuneet uneen.
Hänen pehmeät huulensa olivat puoliksi auki; Liuthar tunsi niiden
lämpimän henkäyksen ja koko hänen ruumiinsa vavahteli.
"Yksi suudelma vain!" ajatteli nuorukainen. "Siitä hän ei ole heräävä."
Hän kumartui jo hänen kasvojensa yli, mutta silloin liikahtivat
Felicitaan huulet ja hän lausui unissaan hellällä äänellä: "Tule,
Fulvius, suutele minua!"
Kuin salaman iskemänä kavahti Liuthar pystyyn ja hyppäsi kynnyksen
ja vartijan yli, riensi pois, pois puutarhaan, löi molemmat kätensä
silmilleen ja vaikeroi: "Oi, minkä rikoksen olin tehdä!"
Hän heittäytyi maahan ja kätki kuumeesta polttavan päänsä kasteiseen
ruohoon. Katumus, tuska ja hillitsemätön kaipaus aaltoilivat hänen
mielessään, kunnes vihdoin kyynelten tulva tyynnytti niiden myrskyn.
Kauvan hän siten makasi.
Vaan pian rupesi väsyneen ja haavoitetun Liutharin nuoruus vaatimaan
oikeuksiansa ja hän vaipui syvään, huolettomaan uneen.