Kirjalliseen toimintaan.
Koulujen opetusta haittasi ainainen kirjojen puute. Ulkomailta niitä
voitiin jonkun verran hankkia, mutta ne olivat tavattoman kalliita.
Gezelius vanhempi kirjoitti uusia oppikirjoja. Niiden sekä entisten
oppikirjain painattamista varten perustettiin kirjapaino. Kirjapainon
tarpeeksi laitettiin paperitehdas. Näin tulivat kirjat paljon
halvemmiksi kuin ennen ulkomailta tilatessa. Ja tämä kaikki piispan
toimeliaisuutta! Kumpikin piispa kirjoitti oppineita väitöskirjoja
[Etempänä selitys väitöskirjasta.] yliopistoa varten. Suurin
Gezeliuksen kirjallinen työ oli uusi, monilla selityksillä varustettu
raamatun painos, jonka kirjoittamiseen nuorempi Gezelius käytti vapaat
aikansa 40 vuoden kuluessa — se oli suunnaton työ. Jonkun verran he
siinä käyttivät muidenkin oppineiden apua. Kansan kesken enin tunnettu
on Gezelius vanhemman toimittama katkismus »Yxi paras lasten tavara».
Siitä toimitettiin yhä uusia painoksia noin 200 vuoden aikana. —
Kysykääpä isältänne ja äidiltänne, eivätkö hekin muista nuoruudessaan
lukeneensa »Lasten parasta tavaraa».
Saavutuksia.
Gezeliusten huolenpito ja järjestämiskyky ulottui kaikille
sivistyselämän aloille. He olivat asettaneet pyrkimyksekseen
kansansivistyksen nostamisen, lukutaidon levittämisen, ja se
onnistui heille tavattoman suuressa määrässä. Me, jotka nyt elämme
onnellisempina aikoina, emme oikein edes ymmärrä kaikkia vaikeuksia,
mitä heillä oli voitettavanaan. Ajatelkaamme: ei ollut opettajia,
ei mahdollisuuksia erikoisten kansanopettajain valmistamiseen, ei
tarpeeksi kirjoja, ei kirjapainoa, nuorempi väki lukutaitoista vain
muutamissa pitäjissä — ja Gezelius nuoremman kuollessa voi sanoa
lukutaidon olleen melko yleisen koko maassa. He saivat koko kansan
liikkeelle, saivat sen käyttämään kirjaa. Siihen tarvittiin melkein
kaikkien oppia saaneiden myötävaikutusta. Ja me näemme kuinka sitä
varten yliopistoon vievät koulut ja itse akatemia järjestetään pappien
pätevämpää valmistusta silmällä pitäen, näemme maan koko papiston
pitävän lukukinkereitä ja rippikouluja ja ahkeroivan lukutaidon
juurruttamiseksi kansaan, ja lukkarien kouluissaan opettavan aakkosia,
ja kaikkea tätä ohjaavat piispat kiertokirjeillä, tarkastusmatkoilla
ja pappeinkokouksilla tarkasti valvoen, että jokainen täyttää
velvollisuutensa, ja rangaisten laiminlyönnit, olipa syyllisenä köyhä
tai rikas, talonpoika tai pappi.
Saavutettu lukutaito oli useimmissa tapauksissa koneellinen. Tunnettiin
kyllä kirjaimet, saatiin kokoon sanat, opittiin katkismus ulkoa,
lasketeltiin pysähtymättä kysymykset ja vastaukset, niiden sisältöä
käsittämättä. Etevimmät vain lienevät pystyneet todella lukemaan
siten, että myöskin ymmärsivät lukemansa. Mutta joka tapauksessa oli
saatu pohja paremmalle lukutaidolle. Aikaa myöten se kehittyi. Monena
raskaana aikana sen jälkeen on kansamme saanut lukutaitonsa kautta
itselleen uutta uskoa, on saanut lohdutusta suruihinsa ja kysymyksiinsä
postilloista ja muista kirjoista, mutta ennen kaikkea raamatusta.
Gezeliusten työ suomalaisen rahvaan hyväksi sitäkin kunnioitettavampaa,
kun he itse olivat ruotsinmaalaisia. Vanhempi Gezelius oli syntynyt
talonpoikaisessa kodissa Ruotsissa. Nuorempi syntyi Tartossa isän
ollessa sikäläisen yliopiston professorina. Mutta nämä miehet
ymmärsivät antaa arvon tässä maassa suomenkielelle. Kerrotaanpa
nuoremman Gezeliuksen asettuneen jyrkästi vastustamaan jonkun
ruotsalaisen tekemää ehdotusta, että suomenkielen käyttö olisi
kiellettävä ja että jumalanpalveluksetkin olisi pidettävä ruotsiksi.
Paljosta olemme Gezeliuksille kiitollisuuden velassa Heidän
ponnistustensa kautta saavutettu lukutaito on ollut lujana pohjana
kansalliselle sivistykselle, kun myöhemmin tuli kansallisen heräämisen
aika. Olisiko nuori kansallinen sivistyksemme mitenkään voinut raivata
itselleen tietä niin nopeasti, olisivatko aikamme uudet virtaukset
ja aatteet sellaisella voimalla vallanneet kansamme pohjimmaisetkin
kerrokset, ellei kirjantaito olisi ollut joka miehen hallussa?
Gezeliukset ovat jättäneet meille suuren perinnön Meidän
velvollisuutemme on voimiemme mukaan kartuttaa sitä, käyttää lukutaitoa
oman henkemme kehittämiseksi ja jalostamiseksi, joka oli Gezeliustenkin
moninaisten toimien lopullisena tarkoituksena. Onpa meillä siis syytä
näitä miehiä kunnioituksella ja kiitollisuudella muistella.