Minä vilkaisin Petterssoniin ja huomasin, että hän oli aivan murtunut
mies. Tutisevin polvin yritti hän lukea isämeitää.
Syy-teoriani oli mennyt vähän hajalle, mutta pian liittyivät säikeet
yhtä vankaksi muuriksi kuin ennenkin, sillä mitään yliluonnollista ei
maailmassa ole. Selitin Petterssonille, tarmokkaasti käyttäen jalkojani
apuna, saadakseni häneen hiukan eloa:
'Mies parka ryyppäsi liikaa. Meidän ei olisi pitänyt juottaa hänelle
absinttia. Herkkähermoisuudessaan hän tietysti rupesi itse uskomaan
muille syöttämäänsä juttua. Se on hyvin tavallista, tarvitaan vain
vilkas mielikuvitus. Muistan erään pelkurimaisen neekerikokin, joka
syötti muille juttua, kuinka hän oli leikannut kahdelta mieheltä kurkut
poikki ja syönyt heidän maksansa. Se oli matkan alussa, ja matkalla
hän höysteli juttuaan mehevillä yksityiskohdilla, kunnes lopuksi
tuli niin rohkeaksi, että vetäisi kapteenia kuonoon ja pistettiin
kahleisiin. No, tuo soittokunnan intialainen täydensi vaikutelman.
Mies sai kauhunpuuskan ja menetti hetkeksi malttinsa. Se juttu saattoi
kyllä hyvin olla ooppiumipolttajan houreuni. Olen kuullut sellaisista
tapauksista.'
Mutta Petterssoniin ei mennyt selvä järki. Hän kiemurteli ja ulisi
astuessaan laivaansa erotessamme. Kaksi lainetta oli loiskahtanut
sattumoisin yhteen ja jatkoi matkaansa tuntematonta kohti koskaan enää
toisiaan tapaamatta. Parin kuukauden kuluttua kuulin, että Pettersson
oli kuollut. Hän oli myrskyssä tipahtanut laidan yli. Piruuksissani
hain taas syitä, tein tiedusteluja ja kuulin, että laivassa oli ollut
yksi intialainen merimies.
Syyt ovat selvät, tehkää itse johtopäätöksenne. Kaikki maailmassa
on luonnollista. Siitä on vuosi kulunut, ja minä istun tässä, mutta
minulla onkin terveet hermot, ei niin kuin Petterssonilla, mokomallakin
naudalla.»
Kapteeni Söderlund sytytti sammuneen sikarinsa, siemaisi
konjakkilasinsa pohjaan ja katseli meitä voitonriemuisesti. Kaikki
yrittivät hymyillä, mutta se oli kovin pingoittunutta ja pakotettua.
Klubimme vieraana oleva intialainen tohtori ainoastaan sanoi vakavana,
tummissa silmissään miettivä ilme:
»Niin, meidän maassamme on paljon viisautta.»
* * * * *
Samana yönä asuntoonsa kiivetessään putosi kapteeni Söderlund portaissa
kaidepuun yli, taittoi selkänsä ja kuoli melkein heti siihen paikkaan.