Ah, kellä puhdas tunto on
Ja kalvamatoin mieli,
Jonk' ain' on retki polveton
Ja laittamaton kieli,
Jot' oikeast' ei luovuttaa,
Ei väärän puoleen horjuttaa
Voi vilpin viehätykset.
Sen silmä aina kirkas on
Ja otsa puhdas hohtaa,
Poves' on sydän pelvoton,
Jos kunka kumman kohtaa.
Hän on nuori neitonen,
Jokaisen mielitehtoinen,
Vaikk' olkoon vanhus harmaa.
Kuin yöksi maata painaksen
Ja Luojahansa luottaa,
Hän kummitusten, peikkojen
Näköj' ei säiky suotta,
vaan yön unittoman lepää,
Ja riemullisesti herää
Hyvien töiden toimeen.
Jos korven-syöntä yksinään
Hän kolkkoakin kulkee,
Tai meren aallot myrskyillään
Hätään jos häntä sulkee,
Hän hämmästy ei silloinkaan,
Hänell' on rauha rinnassaan
Ja turva tunnossansa.
Hän kaunis on kuin kukkainen,
Raitis kuin kevät-aamu,
vaan omantunnon-vaivainen
Se hoippuu niinkuin haamu,
Ja päivät sekä pitkät yöt
Sen entiset pahuuden työt
Hänt' aina ahdistavat.
Oksanen.
Millon muistelet minua?
(Kallion mukaan.)
Sua muistan ensimäisen
Leivon lystin laulellessa,
Hattaroissa häilyvissä;
Muistan myöski kukkahaisen
Päätöistänsä pilkistäissä
Lähtehessä läikkyvässä;
Milloin mua muistat -- milloin?
Sua muistan, kaunokaista.
Suven armahan ajalla,
Kuin ei öilläi sammu päivä.
Käen -- muistan -- kukkuessa,
Pikku linnun livertäissä
Laaksoloissa lehtevissä;
Milloin mua muistat -- milloin?
Sua muistan syksy-säällä
Raju-tuulten raivotessa.
Puisto lehtein lentäessä,
Muistan, kuinpa kuutamolla
Kuvauupi taivo kirkas
Jäisen järven iljanneissa;
Milloin mua muistat -- milloin?
Sua muistan, koska korvet
Vaipan vaaleaisen saavat
Talven tuiman joutuessa.
Muistan tähtein tuikkaessa,
Revon tulten tuprutessa,
Kuin jos taivas ois tulessa;
Milloin mua muistat -- milloin?
Sua muistan kaikin aijoin,
Päivän puoleen pyrkiessä,
Sekä maille kulkiessa.
Muistan täällä, muistan tuolla
Tähtitarhan tuolla puolla;
Milloin mua muistat -- milloin?