Eräänä kesä-iltana tuli Junualan taloon nuori opistolainen, laukku
selässä. Hän meni pirttiin ja pyysi yösijaa itselleen. "Ainahan toki
lienee suojaa vieraanki varaksi," vastasi isäntä. Opistolainen riisui
nyt laukun selästään ja istui penkille. Emäntä puolestaan kävi ruokaa
laittamaan ja isäntä kysyi tupaan tulleelta: "mistäs kaukaa ja millä
asialla tämä vieras on?" -- "Olenpahan," vastasi vieras, "tullut
Helsingistä tänne maan-seutuihin tutkiakseni maan luontoa, eläviä,
kasvuja ja muita Jumalan luomia."
_Isäntä_: "Apteekkiinko niitä taas nyt ostetaan? Kyllä muistan
isä-vainajani siitä puhuneen, että täällä hänenki aikoinansa oli
_Turusta_ käynyt apteekki-herroja, jotka kokoilivat käärmeitä ja muita
matoja, viedäkseen niitä kaupunkiin, koska heistä siellä hyvä hinta
silloin maksettiin. Vaan kuinkas kävikään Mikkolan Matille. Muudan
näistä herroista oli sanonut Pietarissa maksettavan kymmenen kolikkaa
sittisontiais-kapasta, ja Matti rupesi näitä eläviä nyt uutterasti
teiltä, laitumilta poimemaan, eikä kaiken kesää muuta tehnyt, kuin
vaan sontiaisia keräsi, luullen sillä tavoin pian rikastuvansa. Koska
viimeinki oli heitä muutamia tynnyrimääriä ko'onnnt, vei hän syksyllä
sitte saaliinsa Pietariin, jossa meni parhaasen apteekkiin ja tarjosi
tavaransa kaupaksi. Nähdessänsä Matin myytävät, myhästyi apteekin
isäntä nauramaan, vaan kuultuansa Matin pyytävän tavarastansa kymmenen
kolikkaa kapasta, suuttui apteekkari, luullen Matin sitä pilkalla
sanovan, ja ajoi hänen kiireimmittäin ulos apteekkihuoneesta. Nyt
vasta havaitsi Matti-parka toisen narrin olleensa ja kulki häpeissään
tyhjällä kukkarolla kotiinsa."
_Opistolainen_: "Kyllä on mahdollista, että ennen aikaan on kauppaa
käyty madoillakin ja tehdäät sitä varsinki ulkomailla vieläkin
muutamilla; vaan en minä sitä vasten ole tänne tullut, enkä eläviä
ja kasvuja täältä hae, heistä hyvää hintaa saadakseni eli niillä
pettääkseni ketään, mutta ainoasti tarkempaa tietoa heistä saadakseni,
että tuntemaan tulisin, minkälaatuiset niin elävät, kuin kasvut ovat
täällä Suomessamme. Kenties voisin heitäkin tutkimalla tuottaa jotakin
hyötyä maallemme; sillä eihän Jumala tyhjän tautta ole luonut maailmaan
mitänä."
_Isäntä_: "Olisikos sitte kaikista metsässä ja kedolla löytyvistä
elävistä ja madoista jotakin hyötyä?!"
_Opistolainen_: "Niin on kyllä, ett'ei koko maailmassa mitään tavata,
jolle ei hyödyttävä toimensa olisi määrätty."
_Isäntä_: "Olisiko esimerkiksi noista ilkeistä sisiliskoistakin
minkäänlaista hyötyä. -- Eihän ne muuta te'e kuin vahinkoa ihmiselle ja
jos kaksi-haaraisella kielellään saavat ketä pistellä, niin vieläpäs
kuoleman tuottavat hänelle."
_Opistolainen_: "No semmoista se on! Tietämättömässä tyhmyydessään
nurkuvat ihmiset Jumalan ihmeellisiä rakennuksia luonnossa. Täten
saavat he kaikkein viattomistakin luontokappaleista julmia otuksia ja
epäluulossaan pelkäävät ja vihaavat he semmoisiakin eläviä, joista ei
ole mitään vahinkoa."
_Isäntä_: "Suokaa anteeksi, herra Maisteri, että tointanne katsoin
niin halvaksi ja sitä pilkalla puhelin; kyllä nyt jo ymmärrän, että
olette viisas ja taitava mies. Pyytäisin siis, että minulle tarkemmin
selittäisitte noiden meidän talonpoikaisten mielestä niin ilkeiden
sisiliskojen luontoa."
_Opistolainen_: "Mielelläni minä sen voimani mukaan olen teille
selittävä. Suomessa löytyy kahdenlaatuisia sisiliskoja. Toinen
laji heistä on hoikempi ja vikkelämpi, toinen paksunläntäisempi
ja varreltansa lyhempi. Edellimäinen asuu yltänsä kivikko- ja
koivikkomaalla, jälellinen parhaastansa hieta-perällä. Näitä kumpaakin
pitää kansa aivan syyttä vaarallisena, koska eivät niin kovasti taida
hampaillaan purra eli kielellään pistellä, että haavoittaisivat ihoa.
Sisiliskon kieli on muka pehmeä kuin pumpulinen lanka ja hampaansa niin
pienet, ett'ei se niillä voi vahinkoa tehdä, jos kuinka koettaisi."
_Isäntä_: "Kuka tuon niin tarkkaan tietääpi?"
_Opistolainen_: "Kun ette muuten asiata uskone, olen minä sen
kieltämättömästi todistava. Tänne tullessani satuin juuri sisiliskon
löytämään metsästä, ja se on minulla tässä tuohitötterössäni tallella.
Katsokaa nyt omin silminne!"
"Elkää, hyvä herra, päästäkö sisiliskoa astiasta!" huusi isäntä
säikähtyen, "se tulee mun päälleni."
_Opistolainen_: "Kyllä minä sen kiini pidän, elkää ollenkaan peljätkö.
Tässä sen nyt näette."
_Isäntä_: "Niinpä toimastaan. -- Tietäjä te kyllä lienettekin."
_Opistolainen_: "Asiasta en tahdo väitellä, jos tietäjän nimellä
tarkoitat niitä, jotka eivät epäluulon suvaitse järjellisiä asioita
hämmentää ja häiritä. Sitä en kyllä tahtoisi minäkään suvaita, sillä se
on Jumalata vastaan synti, että Hänen luomiansa kappaleita ja olentoja
kaiketta syyttä halvennamme."
_Isäntä_: "Mitäs tuohon voipi, kun kaikki kerran ovat tottuneet
sisiliskoja ja heidän kaltaisiansa pitämään vahingollisina otuksina."
_Opistolainen_: "Näettehän te, ett'ei tämä ketään vahingoita. Eihän tuo
koetaksaan purra eli pistellä."
_Isäntä_: "Kyllähän tuon näen, ja toden sanoakseni ei sisilisko koskaan
vielä ole minua eikä tieten muitakaan purrut eli pistänyt."
_Opistolainen_: "No, miksi häntä sitte pelkäätte."
_Isäntä_: "En tiedä tosiaankaan. Vaan kyllä sen nyt selvästi näen
ja oivallan, ett'ei sisiliskot voi mitään pahaa tehdä, vaikka
tahtoisivatkin. Tohtisin minäkin nyt vaikka ottaa hänet käteeni.
Antakaas tänne tuo elävänne." -- Tällä puheen sai isäntä sisiliskon
käteensä, ja sanoi nauraen: "Voi kuitenkin, kuinka tuo typeryydessämme
useinki hulluja olemme! Minäkin jo vanha, ijällinen mies olen kaiken
ikäni näitä sieviä ja sukkeloita eläviä vihannut, -- jopas kuni ruttoa
pelännyt. Nyt vasta häpeällä havaitsen, kuinka lapsellinen olen ollut
ja vielä kukin on, joka sisiliskoja pitää ilkeinä ja vahingollisina
elävinä. Kiitoksia siis neuvostanne, hyvä Maisteri. Vaan eihän ainakin
voine mitään hyötyä olla tämmöisistä otuksista, josko ei kyllä
vahinkoakaan?"
_Opistolainen_: "Kyllä niistä on hyötynsä, vaikk'ei monikaan uskoisi.
Ne elävät parhaastaan kärpäsistä sekä muista syöpäläisistä, joten
maasta hävittävät monta vahingollista elävätä. Muutamissa etelä-maiden
tienoissa pidetään varsin sitä vasten sisiliskoja huoneissa, joista
tappavat kärpäsiä, russakoita ja muita pahantekijöitä. Tätä tehdessään
osoittavat he erinomaisen sukkeluuden. Olen minäkin toisinaan pitänyt
sisiliskoja muutamia kuukausia huoneessani, jolla aikaa niin kesyiksi
kävivät, että tulivat kärpäisiä syömään omasta kädestäni. Ruu'an
puutteessa voivat he sillä väliin elää aina kolme viikkoa ja vielä
kauemminki syömättä; eikä sekään ole sisiliskolle haitaksi, jos häntä
jostakin syystä keskestä katkiaisi, sillä kohta kyllä kasvaa hänelle
uusi häntä."
_Isäntä_: "Kyllä niin näkyy tosiaankin olevan, kuin sanotte, ett'ei
Jumala mitään ole luonut, josta ei jotakin hyötyä olisi. -- Hupaista
kyllä olisi, jos vielä joutaisitte niitä, näitä minulle selittämään,
niinkuin käärmeiden luontoa esimerkiksi. Vaan tänään on myöhäinen
jo, ja varmaan olette matkastanne väsyksissä. Olkaa siis hyvä ja
käykää levolle. Mutta mielelläni soisin, että muutaman päivän luonani
viipyisitte, niin saisimme jatkaa tänään alottamaa puhettamme."