Saara oli onnellinen. Mrs King'in toimesta oli Lizzie päässyt
sairaanhoitajaksi samaan sairaalaan, missä Saara oli ollut, sinne oli
myöskin kappaneulojien luota tuotu sairas rauhaan kuolemaan. "Pyhän
Kolminaisuuden kasarmi" oli rouva Kingistä saanut suojelusenkelin ja
"pyhä kolminaisuus" itse saanut sanomalehdissä kelpo naarmun mr Brownin
terävästä kynästä. Kirjoitus herätti suurta huomiota, sillä mr Brown
oli yleisesti arvossa pidetty mies; Saara oli hänelle antanut paljon
tietoja, joita Pekka vielä oli täydentänyt.
Saara oli kirjoittanut pitkän kirjeen isällensä ja kertoi kuinka hyvin
hänellä nyt oli ja koetti selittää, että näin sittenkin oli parasta.
Mutta vielä suurempi ilo odotti häntä. Eräänä päivänä, kuin mrs King
tuli kotiin, sanoi hän Saaralle:
-- Lääkärini tahtoo ehdottomasti minut talveksi muuttamaan joko
Floridaan tai Italiaan keuhkojeni takia. Minä valitsen mieluummin
Italian. Tahdotko tulla muassani, Saara?
Ilon leimahdus välähti Saaran kasvoilla ja hän tuli aivan huumaukseen.
Mrs King hymyili.
-- Näen, etten tarvitse mitään vastausta, -- sanoi hän suudellen Saaraa
otsalle. -- Valmista itsesi matkalle; viikon kuluttua lähdemme.
Saara näkisi Italian. Vanhat, Falkin kera unelmoimat ilmalinnat nyt
toteutuisivat. Kuinka Jumala sentään oli hyvä hänelle. Tämä onni
kerrassaan valloitti hänet. Monta monituista kertaa täytyi hänen kertoa
mrs Kingin sanat, voidakseen niitä uskoa, vaikka hän ihan selvää oli
sanonut: viikon kuluttua lähdemme, -- Kuitenkin oli Saara koko ajan
kuumeisessa pelossa, että jokin este ilmestyisi. Päivisin järjesti
hän matkatarpeita kaunis hymyily huulillaan, öisin uneksi hän Milanon
kirkosta, Rooman katakombeista ja Wolkonskyn huvilan ruusuista.
Vihdoinkin valkeni lähtöpäivä. Suuri joukko muitakin perheitä matkusti
samalla; matkaseurue oli hyvin suuri. Enin hämmästyi Saara, kun hän
valtamerellä huomasi mr Brownin kulkevan laivan kannella harmaassa
matkapuvussa plaidi olalla. Hän matkusti Eurooppaan tutkimaan työväen
asemaa, erittäinkin sosialistisia liikkeitä Saksanmaalla. Ei Saara
ymmärtänyt, miksi hän tuli niin iloiseksi Brownin nähtyään. Sen
jälkeen, kuin he niin innostuneesti olivat puhuneet työväen asiasta,
piti hän häntä ystävänä, johon turvallisesti voi luottaa.
Mr Brownin'kin näkyi mieltyneen Saaraan ja matkalla näkyi hänen
tuntikausia keskustelevan Saaran kanssa.
Matka kulki Liverpoolin, Lontoon, Pariisin, Strassburgin, Berliinin,
Wienin, Veronan, Venedigin ja Florensin kautta Roomaan. Alussa
oli Saara vallan pyöräpäinen, mutta vähitellen tottui hän tähän
sekamelskaan ja alituisesti vaihtuviin vaikutuksiin! Kuinka
ihana maailma sentään oli, mikä komeus esiintyi rakennuksissa,
taideteoksissa, suihkulähteissä ja puistoissa! Ja tästä kaikesta
pitäisi luopua, siksi että se muka olisi syntiä. Ei milloinkaan ollut
vanhempiensa ja naapurien mielipiteet tuntuneet niin kummallisilta,
kuin nyt havaitessaan itse näiden vaikutuksen. -- -- --
* * * * *
Saara oli Roomassa. Kaikesta mitä oli nähnyt, miellytti tämä häntä
enin. Täällä oli sivistyksen keskellä ja kumminkin samalla satojen
peninkulmien päässä siitä. Kaikkialla ympäröi siellä maailman historia;
pakanuuden korkeat patsaat ja rauniot, kristittyni aikaiset komeat
kirkot, keskiajan synkät linnat, taideteoksia kaikilta ajoilta meidän
päiviin asti. Ja paitsi tätä oli luonto niin eriskummallista täällä.
Saarasta tuntui kuin hän unissa näkisi nuo kaikki Falkin kertomat
paikat, jotka hänelle jo silloin olivat niin rakkaiksi tulleet. Nyt
hän todenteolla tutki historiaa ja taidetta. Hän kehittyi näinä
kuukausina enemmän, kuin koko edellisessä elämässään. Näytti kuin
kaikki puolipuhjenneet nuput hänen sielussaan olivat vaan varronneet
tätä auringonsädettä avautuakseen. Väliin tuntui hän vielä mahdottoman
lapselliselta, mutta epävarmuus käytöksestä oli kerrassaan kadonnut.
Hän oli nyt sivistynyt nainen, eikä norjalaisen maanviljelijän tytär.
Mrs King kohtelikin häntä kuin rakasta tytärtä, eikä seuranaisen
tavoin. Koko matkaseurue pitikin häntä mrs Kingin kasvatustyttärenä.