XXXIV.

Saara oli onnellinen. Mrs King'in toimesta oli Lizzie päässyt

sairaanhoitajaksi samaan sairaalaan, missä Saara oli ollut, sinne oli

myöskin kappaneulojien luota tuotu sairas rauhaan kuolemaan. "Pyhän

Kolminaisuuden kasarmi" oli rouva Kingistä saanut suojelusenkelin ja

"pyhä kolminaisuus" itse saanut sanomalehdissä kelpo naarmun mr Brownin

terävästä kynästä. Kirjoitus herätti suurta huomiota, sillä mr Brown

oli yleisesti arvossa pidetty mies; Saara oli hänelle antanut paljon

tietoja, joita Pekka vielä oli täydentänyt.

Saara oli kirjoittanut pitkän kirjeen isällensä ja kertoi kuinka hyvin

hänellä nyt oli ja koetti selittää, että näin sittenkin oli parasta.

Mutta vielä suurempi ilo odotti häntä. Eräänä päivänä, kuin mrs King

tuli kotiin, sanoi hän Saaralle:

-- Lääkärini tahtoo ehdottomasti minut talveksi muuttamaan joko

Floridaan tai Italiaan keuhkojeni takia. Minä valitsen mieluummin

Italian. Tahdotko tulla muassani, Saara?

Ilon leimahdus välähti Saaran kasvoilla ja hän tuli aivan huumaukseen.

Mrs King hymyili.

-- Näen, etten tarvitse mitään vastausta, -- sanoi hän suudellen Saaraa

otsalle. -- Valmista itsesi matkalle; viikon kuluttua lähdemme.

Saara näkisi Italian. Vanhat, Falkin kera unelmoimat ilmalinnat nyt

toteutuisivat. Kuinka Jumala sentään oli hyvä hänelle. Tämä onni

kerrassaan valloitti hänet. Monta monituista kertaa täytyi hänen kertoa

mrs Kingin sanat, voidakseen niitä uskoa, vaikka hän ihan selvää oli

sanonut: viikon kuluttua lähdemme, -- Kuitenkin oli Saara koko ajan

kuumeisessa pelossa, että jokin este ilmestyisi. Päivisin järjesti

hän matkatarpeita kaunis hymyily huulillaan, öisin uneksi hän Milanon

kirkosta, Rooman katakombeista ja Wolkonskyn huvilan ruusuista.

Vihdoinkin valkeni lähtöpäivä. Suuri joukko muitakin perheitä matkusti

samalla; matkaseurue oli hyvin suuri. Enin hämmästyi Saara, kun hän

valtamerellä huomasi mr Brownin kulkevan laivan kannella harmaassa

matkapuvussa plaidi olalla. Hän matkusti Eurooppaan tutkimaan työväen

asemaa, erittäinkin sosialistisia liikkeitä Saksanmaalla. Ei Saara

ymmärtänyt, miksi hän tuli niin iloiseksi Brownin nähtyään. Sen

jälkeen, kuin he niin innostuneesti olivat puhuneet työväen asiasta,

piti hän häntä ystävänä, johon turvallisesti voi luottaa.

Mr Brownin'kin näkyi mieltyneen Saaraan ja matkalla näkyi hänen

tuntikausia keskustelevan Saaran kanssa.

Matka kulki Liverpoolin, Lontoon, Pariisin, Strassburgin, Berliinin,

Wienin, Veronan, Venedigin ja Florensin kautta Roomaan. Alussa

oli Saara vallan pyöräpäinen, mutta vähitellen tottui hän tähän

sekamelskaan ja alituisesti vaihtuviin vaikutuksiin! Kuinka

ihana maailma sentään oli, mikä komeus esiintyi rakennuksissa,

taideteoksissa, suihkulähteissä ja puistoissa! Ja tästä kaikesta

pitäisi luopua, siksi että se muka olisi syntiä. Ei milloinkaan ollut

vanhempiensa ja naapurien mielipiteet tuntuneet niin kummallisilta,

kuin nyt havaitessaan itse näiden vaikutuksen. -- -- --

* * * * *

Saara oli Roomassa. Kaikesta mitä oli nähnyt, miellytti tämä häntä

enin. Täällä oli sivistyksen keskellä ja kumminkin samalla satojen

peninkulmien päässä siitä. Kaikkialla ympäröi siellä maailman historia;

pakanuuden korkeat patsaat ja rauniot, kristittyni aikaiset komeat

kirkot, keskiajan synkät linnat, taideteoksia kaikilta ajoilta meidän

päiviin asti. Ja paitsi tätä oli luonto niin eriskummallista täällä.

Saarasta tuntui kuin hän unissa näkisi nuo kaikki Falkin kertomat

paikat, jotka hänelle jo silloin olivat niin rakkaiksi tulleet. Nyt

hän todenteolla tutki historiaa ja taidetta. Hän kehittyi näinä

kuukausina enemmän, kuin koko edellisessä elämässään. Näytti kuin

kaikki puolipuhjenneet nuput hänen sielussaan olivat vaan varronneet

tätä auringonsädettä avautuakseen. Väliin tuntui hän vielä mahdottoman

lapselliselta, mutta epävarmuus käytöksestä oli kerrassaan kadonnut.

Hän oli nyt sivistynyt nainen, eikä norjalaisen maanviljelijän tytär.

Mrs King kohtelikin häntä kuin rakasta tytärtä, eikä seuranaisen

tavoin. Koko matkaseurue pitikin häntä mrs Kingin kasvatustyttärenä.

Saara: Romaani · 第 37 / 47 题