Mrs King oli varakas leski. Hänen miehensä oli ollut Chicagon
luotettavin asianajaja ja suuresti sivistynyt mies. Hän oli kuollut
tapaturmaisesti purjehdusmatkalla. Hänen perheensä oli ollut
kirjallisten pyrintöjen keskustana, hänen vaimonsa tahtoi nyt
ylläpitää kodin entistä arvoa. Paljon vaivaa se hänelle tuotti,
sillä ei hänellä ollut miehensä älyä. Mr King oli tietojensa ja
kaunopuheliaisuutensa kautta tehnyt nämät kokoukset todellisiksi
juhlahetkiksi ja mrs King oli saanut osan siitä ihailun loisteesta,
joka ympäröi hänen nimestänsä. Nyt piti hänen itse olla aurinkona,
joka valaisisi koko juhlallisuuksia, mutta hän ei kyennyt siihen. Hän
oli enemmän sydämmellinen, kuin älykäs ja miehensä äkkinäinen kuolema
oli hänelle lyönti, joka oli tukahuttaa häneltä elämänhalun. Hän löysi
armeliaisuustöissä enemmän tyydytystä kuin kirjallisissa seuroissa. Hän
oli neljän-viidenkymmenen välillä, mutta tukkansa oli jo kauttaaltaan
harmaantunut, kuten tavallisesti amerikkalaisilla suhteellisesti
nuorina. Tuo soveltui hänelle sentään oivallisesti, samoin surupuku,
jota hän aina käytti.
Tähän kotiin olisi Saara siis joutunut; paremmin ei hänelle olisi
voinut käydäkkään. Häntä ympäröitsi varakkaan kodin komeus. Täällä
oli kauneutta, järjestystä ja hauskuutta; täällä näki hän monta
kuuluisaa henkilöä. Työnsäkään ei ollut raskasta, pääasiallisesti oli
hänen tehtävänsä siivota mrs King'in makuu- ja työhuoneen. Sitten
sai hän lukea ja mrs King opetti häntä hyväntahtoisesti englannin
kielessäkin. Iltapäivin seurasi hän rouvaa ajoretkelle puistoon tai
Michiganjärven seutuville; häntä pidettiin kuin kodin lapsena. Aina
kun tuli vieraita oli hän sisällä ja herätti ensi aluksi suurta
huomiota. Saara jännitti itsekin sekä silmänsä, että korvansa ja
teki havaantoja. Ei hänellä ollut aavistustakaan kuinka nopeasti
hän kehittyi. Kodin kirjasto oli hänelle avoinna, ja mrs King antoi
hänelle ohjeita kirjojen valitsemisessa. Kummastuksekseen löysi hän
siellä Viktor Hugon "Inhimillisyyden Kurjuuden" englanninkielisen
käännöksen. Kyynelet virtasivat poskille, uudestaan nähdessään tämän
kirjan, sehän oli vaikuttanut käännöksen hänen elämässänsä. Ei Saara
edes mrs King'illekään uskonut kuka hän todella oli. Häntä pidettiin
maanviljelijän tyttärenä Wisconsista, joka oli tullut, kuten moni
muukin Chicagoon ansaitaksensa työtä ja sivistyäksensä.
Nykyisessä onnellisuudessaan ei hän unohtanut Pekkaakaan. Hän puhui
hänestä mrs King'ille, joka toimitti hänet teollisuuskouluun, jonka
jälkeen hän sai työtä eräältä urakalla rakentajalta. Parempaan
seuraelämään päästyään muuttui Pekka äkkiä; käytöksensä ja puheensa
sai aivan uuden suunnan. Hän muutti arkista ja taukosi iltasin
kapakkakäynneiltä. Siitä hän oli vähitellen luopunut, jo Saaran tultua
kaupunkiin. Hänen vanha rakkautensa rakennuksiin ja koneisiin heräsi
uudelleen ja hän alkoi toden takaa tutkimuksiansa. --
Tähän aikaan oli venäläisen taidemaalari Verestchagin taulunäyttelö
avoinna Chicagossa. Mrs King vei Saaran sinne muassaan. Muistot Falkin
kertomuksista vieraista maista heräsivät uudestaan eloon. Maalauksia
ei hän ollut nähnyt sen jälkeen kuin kotona pappilassa; nyt hän nautti
sanomattomasti. Oli oikein vaikea saada häntä kotiin näyttelöstä.
Kyynelet välkkyivät silmissä, kun mrs King useamman kerran turhaan
pyysi häntä lähtemään; hän oli kerrassaan vaipunut taideteosten
katselemiseen.
Kotiin tultuaan tuntui hänen kadottaneen tasapainonsa, ei hän puhunut
sanaakaan koko iltana. Halu matkustamiseen nousi uudestaan äärilleen.
Sitä paitsi oli joukko uusia ajatuksia ja tunteita herännyt hänen
sielussaan. Voi, jospa hänellä vaan olisi joku, jolle hän voisi kaikki
uskoa, joku, joka ymmärtäisi häntä? Mrs King oli sanomattoman hyvä,
vaan ei käsittänyt häntä oikein.