Saarakin oli kutsuttu Pat'in suuriin jäähyväiskemuihin, Pekka oli
vakuuttanut hänen tulevan. Kemut olivat pidettävät Noanarkin katolla.
Hämärässä alkoi väkeä puikkia kattoluukuista esille, kaikki arkin
asukkaat saapuivat pestyinä ja harjattuina. Tuolla tulivat Marshal
Field & Kumpp. iloiset tytöt, tuolla kappaompelijat kalpeine kasvoineen
ja uupuneine silmineen, leski kahden pienokaisensa kanssa, miehiä,
jotka työskentelivät lokaviemäreissä, Lizzie äitineen, jolle heti
tehtiin tilaa, sillä hän oli ylimyssuvun edustaja paikalla, riitelevät
eukot, jotka nyt olivat huvituksen halussa ja siksi tehneet sulat
sovinnot, sekä italialainen nainen "provero Antonioineen", joka
olutta nähdessään sai heikon toivon päihtymyksestä. Kaikki olivat
juhlatuulella. Juhlallisuudet olivat heille outoja, sitä paitsi oli
tässä juhlassa jotain salaperäistä, ei kukaan tietänyt, mistä Pat oli
saanut varoja, eikä mitä hän tarkoitti matkustamisellaan. Pat itse
lausui vieraitansa tervetulleiksi ystävällisesti hymyillen.
Työväen asuntojen katot ovat asukkaiden yhteisiä kävelypaikkoja. Ilman
niitä olisivat he jo aikoja nääntyneet turmeltuneesta ilmasta; siellä
voivat he silloin tällöin virkistää keuhkojansa verrattain raittiilla
ilmalla. Tänlainen katto oli tasainen keskipaikalta ja luisu molemmilta
sivuilta, sadeveden alas vuotamisen takia. Se oli asfaltipeitteinen,
ja sannalla ripoteltu ja näköala sieltä yli nukkuvan kaupungin
suuremmoinen, etenkin nyt, kun sähkölamput säteilivät salaperäisesti
läpi öisen usvan.
Vieraat, olivat asettuneet pukeille ja laatikoille, joita olivat
tuoneet muassansa, toiset istuivat katolla. Miehillä oli suuremmaksi
osaksi paikatut housut, takit olivat harjatut ja useammalla oli
kiiltorinnuksinen paita, joiden kauluksessa säteili 5 centin hohtokivi.
Naisilla oli yllä juuri silitetyt pukunsa koristettuina niin monilla
sinisillä, keltaisilla ja punaisilla nauhoilla, kuin olivat voineet
hankkia. Kuu kustansi valaistuksen, niin Pat pääsi siitäkin surusta.
Naurua, puhetta ja maailman eri kieliä kuului eri ryhmistä.
Pat oli aukaissut olutastian ja kuin taikavoimasta ilmestyivät lasit ja
kupit vieraiden taskuista. Pat oli noussut eräälle laatikolle, hänen
piti nyt puhua.
-- Toverit!;-- sanoi hän -- ollessani vielä Irlannissa ja syödessäni
potaatteja, tarttui kerran eräs maalainen ylimys minua niskasta ja
heitti minut ulos, siksi ett'en voinut tehdä hänelle yhtä palvelusta,
elää syömättä (naurua ja hyvähuutoja). Nyt tultuani vapaasen Amerikkaan
tarttuu Armour & Kumpp. minua niskasta, siksi, että vaadin voita
leivälle. Ei tässä mitään valitettavaa ole, ystäväni, sillä maailma
on nyt kerran senlainen. Miksikä? Kysykää siltä, joka sen on tehnyt,
minä en sitä tiedä. Se jolla on valta, nielee toisen. Kissa hiiren,
susi lampaan, kettu kanan, haukka kyyhkysen ja rahamies työntekijänsä.
Kaikki on niinkuin olla pitää. Jos teillä olisi valta, tekisitte te
ihan samoin. Ajatelkaa ystäväni, jos meillä olisi tehtaat, vaunut,
linnat ja höyrylaivat, emmekö me ruoskisi työntekijöitämme, kiusaisi
heitä, nauraisi heidän armo-anomuksiansa? Ainakin minä tekisin niin.
Katolla nousi ihastuksesta kamala ulvonta, ihmiset kadulla pysähtyivät
kuulustelemaan ja poliisi riensi ulos kapakasta. Se oli inhoittavaa
ulvontaa, josta voi eroittaa räjähdyksien pauketta ja tulta, joka
räiskyi varakkaiden asunnoista.
-- Sanon vaan, että minä tekisin niin -- jatkoi Pat tyyneesti -- ja
näyttää siltä, kuin tekisitte te samoin. Tahtoisin ripustaa Armour &
Kumpp. korkeampaan lyhtytolppaan ja antaa työväen kivittää heidät. --
Pat'in silmät säkenöivät ja kuulijat vastasivat uudella ulvonnalla.
-- Emme saa siis valittaa heidän polkemistansa, sillä itse tekisimme
samoin, jos meillä olisi valta. Sitä paitsi ovat asiat niin viisaasti
järjestetyt, että jos kyllästyy tähän maailmaan, voi helposti matkustaa
pois. Papit antavat kyllä matkapassin, jos maksamme heille parin
messun hinnan; sitten loiskahdamme Michiganjärveen tai nukahdamme
rautatiekiskoille, eli vipuamme lyhtytolppaan tai kustannamme vähän
ruutia itsellemme. Tämä oli minulla sanottavana, nyt kiitän teitä itse
ja omaisteni puolesta. Kiitos kumppanuudesta, ja tervetuloa jälestäpäin!
Pat astui laatikolta ja tyhjensi lasinsa. Kuulijat eivät ymmärtäneet
mitä ajatella. Yksi osa nauroi, siksi, että olivat aina tottuneet
Pat'ille nauramaan. Toiset kummastelivat hänen puhettansa. Pat'illa oli
aina niin kummia juonia. Kauan ei ollut aikaa miettimiseen, sillä uusi
puhuja astui laatikolle. Se oli mustakulmainen mies, mustine silmineen.
Hän oli saksalainen ja tunnettu voimakas puhuja työväenkokouksissa.
-- Ja minä sanon: Alas sortovalta! huusi hän. -- Kuinka kauan saavat
he polkea meitä, tehdä maailman meille helvetiksi? Kuinka kauan täytyy
meidän kumartaa heitä, kuten härkä ikeen alla? Niin kauan kuin olemme
kurjia pelkureita ja tuhmia, riidellen keskenämme, sen sijaan, että
yhdistyisimme yhteen. Jos työntekijät olisivat yksimielisiä voisivat
he päivässä kääntää maailman ylösalaisin. Vaan me emme uskalla, me
pelkäämme varakkaita, siinä koko asia. Löytyy kymmenen petturia yhtä
rehellistä miestä vastaan. Ennen kuin opimme yksimielisiksi ei tilamme
voi mitenkään parantua.
-- Niin, ja ennenkuin pääsemme papeista, -- huusi eräs toinen. -- Eikö
heidän ole koko syy, heidän, jotka siunaavat rikkaita ja vaikenevat
heidän kujeistaan, hyvästä maksusta? Sortakaamme kristinoppia, meidän
täytyy se tehdä, jos tahdomme pysyä rehellisinä! --
Mies vaikeni ja muutamat huusivat hyvä-huutoja. Toiset vaikenivat. He
tunsivat, että uskonto sittekin oli ainoa tuki ja turva, johon voi
luottaa. Jos heiltä ryöstettiin tulevaisuuden toivo, mitä heille sitte
jäisi? Yleinen mieliala kävi raskaaksi. Mutta äkkiä kajautti "provero
Antonio" posetiivinsa säveleitä, jonka oli laahannut muassaan. Tehtaan
tytöt kiersivät käsivartensa vyötäisille ja pistivät polkaksi katolla.
-- Varokaa! katto on heikko, -- huusivat muutamat.
Mutta esimerkki tarttui, pian ottivat miehetkin osaa tanssiin parittain.
Pat meni Bridget'in luoksi. Kasvonsa olivat vakavat ja päättäväisen
näköiset.
-- Oletko valmis, Bridget? -- kysyi hän. - Parasta on nyt vetäytyä
oheen.
Bridget nousi, otti pienokaisen syliinsä ja talutti Rosaa kädestä
kattoluukulle. Pat auttoi lapset alas ja pian olivat he omassa
asunnossaan. Se oli ihan tyhjänä nyt, ei vuodettakaan ollut jälellä.
Kaikki oli myyty ja rahoilla maksettu olut. Pat meni loukkoon missä
Smith & Kumpp. matkapassi oli valmiina.
-- Ota ensin Rosa, mutta en minä voi katsoa -- kuiskasi Bridget.
Pat meni toiseen huoneesen ja huusi Rosaa luoksensa. Lapsi meni
kernaasti, pahaa aavistamatta ja Pat sulki oven.
-- Tuleppas Rosa katsomaan, kuinka kuu on kaunis, -- sanoi hän.
Lapsi kumartui katsomaan ikkunaluukusta. Isä seisoi hetken päässä
lapsen takana. Samassa kuului laukaus ja huokauksetta vaipui Rosa
lattialle. Pat tempasi kyökin oven auki. Bridget oli jo laskeutunut
lattialle pienokainen sylissään. Silmät olivat ummessa, huulet
värittömät. Kädet olivat lujasti ristissä.
-- Minut ensin, Pat, ennen pienokaista, -- kuiskasi hän. Pat'in rinta
aaltoili voimakkaasta; kätensä vapisi ja pistooli putosi lattialle. Hän
heittäytyi Bridgetin rinnalle ja purskahti itkuun.
-- Kiitos kaikesta Bridget! kaikesta! -- sanoi hän. -- Nyt menemme
yhdessä.
Ja hän tarttui revolveriin ja ojensi suun vaimonsa ohimolle ja laukasi.
Katolla kajahteli posetiivin sävelet ja palkit tärisivät tanssivien
alla. Silloin kuului äkkiä lyhyt, kova laukaus, sitten toinenkin. Mitä
se oli?... Taas kuului laukaus ja taaskin. Kaikki syöksyivät alas
katolta avonaisen luukun kautta. He syöksyivät Pat'in huoneustoon.
Ensimmäisessä huoneessa makasi Bridget pienoinen sylissä, heidän
päälleen oli Pat kaatunut. Toisessa huoneessa makasi Rosa luukun
edessä; kuu valaisi kalpeita kasvoja. Pat'in jäähyväiskemut olivat
päättyneet. Perheineen oli hän matkustanut kau'as. Ainoa minkä jättivät
jälkeensä oli paperiliuska, jolle varmalla käsialalla oli kirjoitettu:
"Näin loppuu taistelu Armour & Kumpp. kanssa."