Näyttämö sama kuin edellisen näytöksen viimeisessä kohtauksessa.
VANHA MOOR (istuu kivellä). ROSVO MOOR (vastapäätä).
ROSVOJA (siellä täällä metsässä).
ROSVO MOOR. Häntä ei kuulu vielä? (Lyö tikarilla kiveä niin että
säkenöi.)
V. MOOR. Anteeksianto olkoon hänen rangaistuksensa, -- minä kostan
kaksinkertaisella rakkaudella.
R. MOOR. Ei, sieluni vihan nimessä, ei niin! Minä en tyydy siihen! Hän
vieköön mukaansa iäisyyteen suuren häpeänsä! -- Minkä takia minä
kukistin hänet sitten?