FRANS. Petosta, petosta! Henget syöstään esiin haudoistaan -- ikiunesta
hälyytettynä mylvii Manala minua vastaan: _Murhaaja, murhaaja!_ -- Kuka
siellä liikkuu?
DANIEL (kauhuissaan). Auta, pyhä Jumalanäiti! Tekö se olette, ankara
herra, tekö huudatte läpi holvikäytävän niin kamalasti, että kaikki
nukkujat heräävät?
FRANS. Nukkujat? Kuka käskee teidän nukkua? Pois, sytytä kynttilä!
(Daniel poistuu, tulee toinen palvelija.) Tällä hetkellä ei kukaan saa
nukkua! Kuuletko? Kaikkien pitää olla pystyssä, -- aseissa, -- kaikki
kiväärit ladattuina --. Näitkö niiden hiipivän tuolla kaarikäytävää
pitkin?
PALVELIJA. Kenen, armollinen herra?
FRANS. Kenen, pölkkypää, kenen! Niin kylmästi, niin tyhjästi kysyt:
kenen! Vaikka minua ahdisti kuin pyörtymys! Kenen, aasi, kenen! Kiusa
ja kuolema! Kuinka myöhä yö on?
PALVELIJA. Juuri nyt huutaa yövartija kahta.
FRANS. Mitä, pitääkö tämän yön kestää tuomiopäivään saakka? Etkö kuule
melua likeltä? Et mitään voittohuutoja? Et mitään nelistävien hevosten
kapsetta? Missä on Kaar--, kreivi, tarkoitan?
PALVELIJA. En tiedä, herrani.
FRANS. Et tiedä? Kuulutko sinäkin siihen koplaan? Lemmon
tietämättömyydestäsi minä puristan sydämen pois kylkiluittesi välistä!
Pois, nouda pastori!
PALVELIJA. Armollinen herra!
FRANS. Murisetko? Vitkailetko? (Ensimäinen palvelija kiiruhtaa pois.)
Mitä, kerjäläisetkinkö vannoutuvat minua vastaan? Kadotus ja kuolema!
Kaikki salaliitossa minua vastaan?