Likeinen metsä. Yö. Keskustassa vanha rappeutunut linna.
ROSVOJOUKKO lepäämässä maassa.
ROSVOT (laulavat).
Rietas rosvoelämämme
meille huvitust' on vain.
Hirteen huomenn' ennätämme,
tänään päiv' on riemukkain.
Vapaata elämä on tää,
ei käy se orjantyöksi.
Öin metsä meitä viihdyttää,
työhetkemme on myrskysää,
saa meillä päivä yöksi.
Merkurius se meist' on mies,
meit' ajallaan ain auttaa ties.
Tänään mielimme pappeja tervehtää,
tilanvouteja lihavia
taas huomenna tutkia; muusta jää
osaks Herran huolehtia.
Ja punaneste tulinen
työn jälkeen jälleen maistuu,
se uusii voiman, miehuuden,
me veljeks saamme jokaisen,
ken helvetissä paistuu.
Isien kauhu kuolon-omain
ja parku äitein kodittomain
ja tyrske kurjain tytärten
-- kuin soitto meille suloinen!
Ah, kuollessaan kun he värisevät,
kuin vasikat märkinä ynisevät,
-- sitä nähdä silmämme himoitsee
ja ne äänet korvaamme hyväilee.
Ja Tuoni huoleti tulla saa,
kun ahtaiksi käy ajat!
Me sonnustaumme, kiillottain
koreiksi kenkärajat,
vilua vastaan tulijuomaa naukun kulauttain,
hip hei, ja sitten palkan saantiin, niinkuin siivin vain.
SCHWEIZER. Tulee yö eikä päällikkö ole vielä täällä!
RAZMANN. Vaikka lupasi kahdeksan lyönnillä olla luonamme.
SCHWEIZER. Jos hänelle on tapahtunut jotakin pahaa -- silloin, toverit,
me sytytämme tulipaloja ja murhaamme kaikki imeväisetkin!
SPIEGELBERG (vetää Razmannin syrjään). Sananen, Razmann.
SCHWARZ (Grimmille). Emmekö lähetä vakoojia?
GRIMM. Antaa hänen olla! Hän ottaa sellaisen saaliin, että me saamme
hävetä.
SCHWEIZER. Siinä sinä, hitto vie, petyt! Ei hän lähtenyt luotamme sen
näköisenä, että hänellä olisi ollut konnankujeita pääkopassaan. Oletko
unhoittanut, mitä hän sanoi viedessään meidät kankaan yli? -- Joka
varastaa nauriinkaan pellolta ja minä saan sen tietää, häneltä putoaa
pää täällä, niin totta kuin nimeni on Moor. -- Me emme saa rosvota.
RAZMANN (hiljaa Spiegelbergille). Mitä se tarkoittaa -- puhu selvemmin!
SPIEGELBERG. Hss, hss! -- En ymmärrä, mitä käsitystä sinulla tai
minulla on vapaudesta, kun me vedämme vankkureita kuin härät ja samalla
rummutamme ankarasti riippumattomuutta --. Se ei minua miellytä.
SCHWEIZER (Grimmille). Mitähän juonia tuo höyrypää kutonee?
RAZMANN (hiljaa Spiegelbergille). Puhut päälliköstä?
SPIEGELBERG. Hss sentään! -- Kyllä hänellä on korvat kaikkialla
joukossamme --. _Päälliköstä_, sanot? Kuka hänet on nostanut
päälliköksi meille? Vai eikö hän ole anastanut tätä arvoa, joka
oikeutta myöten olisi minun? -- Kuinka, senkö takia panemme peliin
henkemme, koemme kaikki kohtalon kiusat, että lopulta vielä sanomme
onneksemme olla orjan alamaisia? -- Tahdottomia alamaisia, kun voisimme
olla ruhtinaita? Jumaliste, Razmann -- se ei ole minua koskaan
miellyttänyt.
SCHWEIZER (toisille). Niin -- sinäpä oletkin oikea sankari survomaan
kivillä sammakoita --. Jo hänen nenänsä kajaus, kun hän niistää sitä,
voisi säikäyttää sinut neulansilmästä läpi --.
SPIEGELBERG (Razmannille). Niin -- ja vuosia minä olen jo kuvitellut:
muuttua sen seikan pitää. Razmann -- jos sinä olet se, jona olen sinua
pitänyt, -- Razmann! -- Häntä kaivataan, puolittain pidetään menneenä
miehenä, -- Razmann, minusta näyttää, että hänen paha hetkensä on
käsissä -- mitä? Ethän sinä edes ala punoittaa, kun vapauden kellonääni
soi sinulle? Eikö sinulla ole rohkeutta ymmärtää edes rohkeata
vihjausta?
RAZMANN. Haa, saatana? Mihin verkkoon kiedot mieltäni.
SPIEGELBERG. Onko se tarttunut? No hyvä, seuraa! Huomasin, minne hän
hiipi --. Tule! Ainahan kaksi pistoolia voi osua, ja niin olemme me
ensimäiset, jotka niitä imeväisiä kuristelemme. (Koettaa viedä hänet
mukaansa.)
SCHWEIZER (vetää hurjana veitsensä). Äh, haaska! Paikalleenpa
muistutitkin minua Böömin metsistä! -- Etkö se sinä rehja juuri alkanut
vinkua, kun huudettiin vihollisen tulevan! Silloin minä kirosin kautta
sieluni -- Mene hornaan, salamurhaaja! (Pistää hänet kuoliaaksi.)
ROSVOT (hälisten).
Murha, murha! -- Schweizer, Spiegelberg, -- eroittakaa ne!
SCHWEIZER (heittää veitsen hänen päälleen).
Siinä! -- Heitä vaan henkesi -- Rauhassa toverit --. Älkää välittäkö
siitä joutavasta. Se lurjus on aina ollut myrkyllinen päällikköä
kohtaan, eikä hänellä ole yhtä naarmua koko ihossaan --. Vielä kerran,
älkää välittäkö --. Äh sitä heittiötä! -- Tahtoo selän takaa käydä
surmaamaan miestä! Selän takaa miestä! Senkö takia hiki on kirvellyt
selkänahkaamme, että saisimme poistua maailmasta salavihkaa kuin
kulkukoirat. Sinä konna! Olemmeko me sen takia tehneet tilamme savuun
ja tuleen, että lopulta kuolla kupsahdamme kuin rotat?
GRIMM. Mutta piru vie, toveri, mitä teillä oli keskenänne --. Päällikkö
raivostuu.
SCHWEIZER. Se jääköön minun huolekseni. -- Ja sinä, jumalaton
(Razmannille) olit hänen kätyrinsä, sinä! -- Häviä silmistäni --. Niin
Schufterlekin teki; mutta nytpä hän roikkuukin hirressä Sveitsissä,
kuten päällikköni hänelle ennustikin -- (Kuuluu laukaus.)
SCHWARZ (hyppää pystyyn). Kuulkaa pistoolinlaukaus! (Taas laukaus.)
Taas! Halloo! Päällikkö!
GRIMM. Kärsivällisyyttä! Hänen on ammuttava kolmannesti!
(Kuuluu vielä laukaus.)
SCHWARZ. Hän se on! -- On! -- Pidä varasi, Schweizer, -- vastatkaamme
hänelle! (Ampuvat.)
MOOR, KOSINSKY (tulevat esiin).
SCHWEIZER (astuu heitä kohti). Tervetullut, päällikköni! -- Minä olen
ollut hiukan malttamaton sinun poissaollessasi. (Vie hänet ruumiin
luo.) Ole sinä tuomarina minun ja tämän välillä -- hän aikoi surmata
sinut _takaapäin_.
ROSVOT (hätkähtäen). Mitä? Päällikön?
MOOR (tuijottaen pitkään, kiivaasti). Mikä valvovan Kostottaren
käsittämätön ohjaus! -- Eikö juuri tämä viritellyt minulle
houkutusvirsiä? -- Pyhitä tuo veitsi salaperäiselle rankaisevalle
jumalattarelle! Sinä et tätä tehnyt, Schweizer.
SCHWEIZER. Jumaliste, minä sen todella tein, eikä se piru vie ole
kehnoin kaikista tähänastisista teoistani. (Poistuu nyrpeillään.)
MOOR (miettiväisenä). Ymmärrän -- taivaan ohjaus -- ymmärrän -- lehdet
putoavat puusta, ja minun syksyni on tullut -- -- Viekää tuo pois
silmistäni! (Spiegelbergin ruumis kannetaan pois.)
GRIMM. Anna meille määräyksiä, päällikkö, mitä me tästäpuolin teemme.
MOOR. Kohta -- kohta on kaikki täytetty. -- Tuokaa luuttuni. -- En ole
enää löytänyt omaa itseäni sieltä palattuani --. Luuttuni, sanon --.
Minun täytyy sävelillä herättää entinen voimani --. Jättäkää minut!
ROSVOT. On keskiyö, päällikkö!
MOOR. Ne olivat sentään vain teatterikyyneliä --. Minun täytyy kuulla
Roomalaislaulua, jotta uinuva hengettäreni virkoaa jälleen --. Luuttuni
tänne --. Keskiyö, sanotte?
SCHWARZ. Kohta ohikin. Silmäluomiamme painaa kuin lyijy. Kolmeen
vuorokauteen ei ole unta maistettu.
MOOR. Vaipuuko unen lääkeneste konnankin silmään? Miksi se karttaa
minua? En ole koskaan ollut pelkuri tai heittiö --. Pankaa maata --
huomenaamulla käymme etemmäs.