Tienoo Tonavan luona.
ROSVOT, leiriytyneinä eräälle kukkulalle puitten alle;
hevoset laitumella rinteillä.
MOOR. Tähän minun täytyy jäädä lepäämään. (Heittäytyy pitkäkseen.)
Jäseneni kuin katkotut. Kieleni kuiva kuin saviruukku. (Schweizer
katoaa salavihkaa.) -- Pyytäisin mielelläni teitä noutamaan minulle
tuolta joesta suullisen vettä, mutta olette kai kaikki kuolemaan asti
uupuneita --.
SCHWARZ. Viinikin on lopussa taskumateistamme.
MOOR. Katsokaas kuinka kauniisti vilja nousee. -- Puut melkein
katkeavat runsaan satonsa painosta, -- viiniköynnös kantaa varmaa
toivoa.
GRIMM. Tulee hedelmällinen vuosi.
MOOR. Niinkö luulet. -- Olisi siis ainakin yksi hikipisara maailmassa
palkittu. Yksi? -- Mutta yöllä voi sataa rakeita ja hävittää kaikki.
SCHWARZ. Se on hyvin mahdollista. Kaikki voi tuhoutua, vaikka aivan
leikkuun edellä.
MOOR. Sitähän minä sanon. Kaikki hävitetään. Miksi ihmiselle onnistuisi
se, mikä hänellä on yhteistä muurahaisen kanssa, kun kerran sekin
joutuu häpeään, mikä tekee hänet jumalien kaltaiseksi? Vai tässäkö on
hänen tarkoituksensa raja?
SCHWARZ. En tunne sitä.
MOOR. Hyvin sanoit ja vielä paremmin olet tehnyt, kun et ole koskaan
pyytänyt tulla tuntemaan sitä. -- Veikko, -- minä olen nähnyt ihmiset,
heidän mehiläishuolensa ja jätesuunnitelmansa, heidän jumalaikeensa ja
hiirennäpertelynsä, kumman kilpajuoksun onnesta: yksi luottaa ratsunsa
vauhtiin, -- toinen aasinsa vainuun, -- kolmas omiin jalkoihinsa. Nämä
elämän kirjavat arpajaiset, joissa niin moni panee alttiiksi
viattomuutensa -- ja taivaansa -- osuakseen saamaan voittoarvan, -- ja
tyhjiä ovat kaikki hänen nostamansa, -- voittoarpaa ei loppujen lopuksi
olekaan; siinä on näytelmä, veikko, joka saa vedet silmiin, vaikka se
kutittaakin pallean nauruun.
SCHWARZ. Kuinka ihana on tuolla auringonlasku.
MOOR (vaipuneena katselemaan sitä). Niin kuolee jalo sankari! --
Jumaloitavana!
GRIMM. Näytät syvästi liikutetulta.
MOOR. Kun olin vielä poikanen, oli mieliajatukseni elää kuin se, kuolla
kuin se -- (Salatulla tuskalla.) Se oli poikasen ajatus!
GRIMM. Toivon niin.
MOOR (painaa hatun silmilleen). Oli aika -- Jättäkää minut yksin,
kumppanit!
SCHWARZ. Moor, Moor, mitä hittoa? -- Aivan väri muuttuu hänen
kasvoillaan!
GRIMM. Piru vieköön, mikä hänen on? Voiko hän pahoin?
MOOR. Oli aika, jolloin en voinut nukkua, jos olin unhoittanut
iltarukoukseni --.
GRIMM. Oletko hullu? Annatko poikavuottesi muiston mestaroida itseäsi?
MOOR (laskee päänsä Grimmin rinnalle). Veikko, veikko!