FRANS. Kuinka monet tuhannet, jotka ovat juopuneet hekuman maljain
ääressä, ovatkaan kärsimyksissä parantuneet. Ja eikö ruumiillinen
tuska, kaiken riihattomuuden seuraus, ole jumalaisen tahdon viittaus?
Saisiko ihminen julmalla hempeydellään muuttaa sen muuksi? Saako isä
syöstä iäksi turmioon hänelle uskotun lunnaan? -- Ajatelkaa tarkoin,
isä: jos jätätte hänet joksikin aikaa kurjuuteensa, niin eikö hän ole
välttämättä joko tekevä kääntymyksen ja parantuva -- tai sitten hän
tulee kurjuuden suuressa koulussa jäämään konnaksi, ja silloin --
onnettomuudekseen isä tekee hemmoittelullaan tyhjäksi korkeamman
viisauden aivoitukset! -- No, isä?