FRANS (lankeaa hänen kaulaansa).
Kurja, kolmasti kurja Kaarle! Enkö tätä aavistanut, kun hän jo
poikasena vaani tyttöjä, kolusi katupoikain ja hulttioitten kanssa maat
ja mantereet, karttoi kirkon näkemistäkin kuten pahantekijä vankilaa ja
heitti teiltä kiristämänsä rahat ensimäisen vastaantulevan kerjäläisen
hattuun, sillä välin kun me ylensimme kotona mielemme hurskaisiin
rukouksiin ja pyhien saarnakirjojen tutkisteluun? -- Enkö tätä
aavistanut, kun hän lueskeli Julius Caesarin ja Aleksanteri Suuren sekä
muiden paatuneitten pakanain seikkailuja mieluummin kuin
katumuksentekijän Topiaan tarinaa? -- Sadasti ennustin teille tätä,
sillä rakkauteni häneen pysyi aina lapsenvelvollisuuden rajoissa, -- se
vesa syöksee vielä meidät kaikki kurjuuteen ja häpeään! -- Oi kunpa ei
hänellä olisi Moorin nimeä, kunpa minun sydämeni ei sykkisi niin
lämpimästi hänen tähtensä! Tämä jumalaton rakkaus, jota en voi kitkeä
pois, syyttää minua vielä kerran Jumalan tuomioistuimen edessä.