Vaikkakin taistelut olivat kiivaat ja vihollisella käytettävänään, voin
sanoa, rajaton määrä ampumatarpeita ja aseita, niin olivat tappiomme
verrattain vähäiset.
Taistelujen kahtena ensi viikkona oli kaatuneitten luku viikkoa kohti
kahdeksan ja haavoittuneiden edellistä viikkoa kohti 12 ja jälkimäistä
8. Kolmannella taisteluviikolla jakautuivat tappiot kummallisesti:
kaatuneita oli 16 ja haavoittuneita vain 3. Neljännellä viikolla oli
kaatuneita 19 ja haavoittuneita 23.
Tähän asti olivat viikkotappiot, kuten näemme, uskomattomat pienet,
enkä ollenkaan ihmettele, jos pahat kielet ja ilkeämieliset ihmiset
käyttivät tilaisuutta hyväkseen parjaamalla Antrean pääesikuntaa ja
uskottelemalla herkkäuskoisille, että muka kaatuneitten lukumäärä
todellisuudessa oli paljoa suurempi ja että ruumiit piiloitettiin
suuriin varastohuoneihin. Tämänkaltaisia juoruja levittivät punaiset
ainekset koettaen saada kylvetyksi epäilystä ja katkeruutta kansaan,
mutta se oli turhaa. Taistelut toivat ennenpitkää liiankin hyvin ilmi
heidän puheittensa perättömyyden, sillä jo viidennellä taisteluviikolla
on kaatuneitten luku 32 ja haavoittuneitten 46.
Kuudes viikko oli säästeliäämpi kaatuneihin mutta sitä anteliaampi
haavoittuneihin nähden: edellisiä oli 27, jälkimäisiä 105. Sitä
seuraavalla eli seitsemännellä viikolla oli huomattavissa joltinenkin
aleneminen, kaatuneita 23 ja haavoittuneita 81, mutta maaliskuun
puolivälistä eli jo kahdeksas viikko otti sen kaksin verroin takaisin:
kaatuneita 41 ja haavoittuneita 176.
Vaikeimpia viikkoja olivat maaliskuun viimeinen ja huhtikuun ensimäinen
eli sodan yhdeksäs ja kymmenes viikko. Edellinen vaati uhreikseen 113
kaatunutta ja 369 haavoittunutta, jälkimäinen 130 kaatunutta ja 271
haavoittunutta.
Sitä menoa jos olisi kestänyt kauemmin, niin hukka olisi perinyt, sillä
täyte- ja lisä-miehistöä ei ehtinyt vastaavasti saapua rintamalle.
Mutta onneksi olikin jo seuraava eli yhdestoista viikko suopeampi,
vaatien vain 90 kaatunutta ja 264 haavoittunutta. Ja kaksi seuraavaa,
kahdestoista ja kolmastoista viikko vaativat yhteensä vain 92
kaatunutta sekä 410 haavoittunutta, niistä edellinen 60 kaatunutta ja
205 haavoittunutta ja jälkimäinen 32 kaatunutta ja 205 haavoittunutta.
Neljästoista vajanainen viikko ehti sekin tempaamaan 24 kaatunutta ja
64 haavoittunutta.
Näiden lisäksi tulee vielä 8 kaatunutta ja 182 haavoittunutta, joista
ei ole saatu selville kaatumis- eikä haavoittumis-aikaa eikä paikkaa.
Yhteensä oli kaatuneita 623 ja haavoittuneita 2121.
Kuten jo sanoin, olivat tappiot verrattain vähäiset; kuitenkin kylliksi
kalliit, muistaaksemme vastaisuudessa niiden arvon.
Moni kelpo nuorukainen uupui kesken elämäntyötään; moni keski-ikäinen
jätti perheensä holhojaa vaille! Mutta isänmaan itsenäisyyden, lain ja
oikeuden loukkaamattomuuden, uskon ja isien perinnön puolesta ja eteen
tehdyt uhraukset eivät koskaan ole liian suuret, joskin ne saattavat
usein tuntua raskailta ja katkerilta.
Taloudelliset tappiot, vaikka olivatkin suuret, eivät kuitenkaan
jättäneet sitä kaipausta ja surua, mikä edellämainittujen
vapaustaistelijain, sankarien, ennenaikaisesta poistumisesta oli
luonnollisena seurauksena.