Monet syyt olivat vaikuttamassa Karjalan kansan nousuun, monet
tekijät yhdessä aiheuttivat jo heti alusta pitäen runsaan osanoton
vapaustaisteluun. Kuka lähti omasta alotteestaan puoltamaan lakia ja
oikeutta, henkeä ja kotinurkkia, kenellä kylä- tai pitäjäkunnat
pakoittavina määrääjinä selän takana seisoivat. Laajalle ulotettu
agitatsiooni oli omiaan vetämään välinpitämättömimmätkin mukaan.
Ne kylät ja kunnat, joissa ennen sotaa oli nuorisoseuroja,
voimistelu- ja urheiluseuroja, joissa nuorison valistamiseen oli aikaa
ja varoja uhrattu, ne kylät ja kunnat valveutuneimpina taisteluun
lähtivät. Niinpä Rautjärven pitäjästäkin lähti 326 miestä
vapaaehtoisesti vallananastajia ja verivihollisiamme ryssiä vastaan ja
Pyhäjärveltä 280 miestä. Edellinen on 6,2 % ja jälkimäinen 3,7 %
pitäjän koko väestöstä.
Mutta Rautjärvellä onkin nuorisoseura melkein joka kylässä! Sitävastoin
on Joutsenon pitäjässä vain muutamia nuorisoseuroja, niinpä lähtikin
sieltä kaiken kaikkiaan 83 vapaaehtoista eli 1,3 % rintamalle siitä
huolimatta, että taisteltiin aivan kotinurkista.
Myöskään ei meidän tule unhoittaa sitä vaikutusta, mikä on paikkakunnan
johtavilla henkilöillä ympäristöönsä: joko kaikki yhdessä tai ei
ollenkaan! Ja Rautjärvellä kokosi kapteeni _Astola_ miehet
yhteistoimintaan! Samoin Joensuussa ylioppilas _Paul Veikko
Raatikainen_, joka kaatui Jänhiälän taistelussa huhtikuun 5 päivänä
Joutsenon rintamalla.
Olojen pakosta jakautui osanotto ja sotilasrasitus epätasaisesti eri
kunnille, mutta tietääkseni ei siitä yksikään kunta ole vielä valitusta
tehnyt. Kunnia-asiakseen sen ovat katsoneet ja kunniaksi se tulee
jäämäänkin!
Edelläolevassa en ole kosketellut tapahtumia Savonlinnan ympäristössä,
joka täydelleen lukeutui Karjalan taistelujen piiriin ja josta monta
reipasta komppaniaa saapui Vuoksen rintamalle. Älköön käsitettäkö minua
väärin, joskin tässä yhteydessä näin lyhyesti julkituon vilpittömät
kiitokseni ja rehellisen tunnustukseni niistä ansiokkaista
palveluksista, joita Savonlinnan ja sen ympäristön väestö teki
valkoiselle armeijalle Antrean rintamalla.
Tulkoon tässä yhteydessä myöskin mainituksi se, että marraskuun
"rankaisuretkikunnan" vaikutus oli aivan päinvastainen sille, mitä
sillä oli tarkoitettu. Kiivaimmat vastustajansa sai punakaarti sieltä,
missä mainittu retkikunta oli eniten rähjännyt. Ja niinpä oli se
kaivanut kuoppaa itselleen! Myöskin on täysi arvonsa annettava sille
seikalle, että ryssäviha on Karjalassa ollut jo ammoisista ajoista
elävänä ja että Venäjästä irti-pyrkimys on jo kauan ollut täysin
selvänä karjalaisten tajunnassa. Rinnastaen nämä seikat herkän
karjalaisen luonteen kanssa, onkin hyvin ymmärrettävää se, että
karjalaiset, tajuten Vuoksen rintaman tärkeyden jo varhain ryhtyivät
miehissä puolustamaan kotoisia seutuja ja maakuntansa pääkaupunkia.
Karjalan ja Savon miesten retki Viipuriin on tunnustettava
vapaustaisteluumme nähden paljon merkitseväksi teoksi, joskaan sillä ei
saavutettu sitä, mitä oli tarkoitettu. Jos tuo joukko, sen sijaan että
se nyt marssi suoraan suden suuhun ja oli pakoitettu heti vetäytymään
sieltä ulos, jos se olisi pysähtynyt Taliin ja sieltä läsnäolollaan
uhannut kaiken aikaa Viipurin rauhanhäiritsijöitä, -- kuten
alkuperäinen suunnitelma kai lienee ollutkin, -- niin olisi sen
vaikutus todennäköisesti ollut paljon suurempi niihin neuvotteluihin
nähden, joita käytiin hallituksen jäsenten ja punakaartilaisten
edustajien kanssa Viipurissa. Lausumalta jääköön myöskin arvelut siitä,
miten taistelujen vastaisen kehityksen olisi silloin käynyt, kun
olisivat asettuneet Talin vahvasti varustettuihin, venäläisten
puolustusasemiin ja kaikessa rauhassa muodostaneet taistelurintaman
Viipuria vastaan! Mutta kuten jo sanoin, tämä retki on sittenkin ollut
merkityksellinen, sillä se oli vapaustaistelumme alkuna; siihen
vedottiin Helsingissä ja muualla Suomessa, kun koottiin lainkuuliaista
väestöä estämään kapinahankkeita, ja siitä saivat punakapinan
johtajatkin ratkaisevan sysäyksen rikollisen yrityksensä alkamiseen!
Moraalisesti vaikutti se punaisiin yllättävästi, valkoisiin aineksiin
rohkaisevasti. Se järkytti jo alun pitäen ihmisten sielunelämää ja --
ennen kaikkea -- herätti nukkuvankin miehuudentunnon!