Kuoro.
Jo kuuluu Astarten kutsu,
käy, neitonen, käy!
Käy ihmeitten portista sisään!
Käy riemujen portista sisään!
Käy, huntusi riisu,
Jo aukee Astarten syli!
(Sitä seuraa vihittyjen tanssi, jonka sävel kiihtyy kiihtymistään loppua
kohti ja jonka kestäessä neitoset riisuvat hunnuntapaiset verhonsa,
kiihottaen tanssinsa hulluuttavaan aistihuumaukseen, joka saa katsojat
myrskyiseen hurmaukseen.)
BABYLONIAN LÄHETTILÄS (haltioissaan). Suuri on Filistean Astarte!
EGYPTIN LÄHETTILÄS. Ei ole hänen vertaistansa maan päällä!
KANSA (huumautuneena). Tanssia! Tanssia! Vihittyjen tanssia!
(Neitoset asettuvat paikoilleen, soittajat kohottavat soittimensa.)
KANSA. Tanssia! Tanssia! Tanssia! (villinä).
DELILA (on noussut kuolonkalpeana. Oudolla äänellä.) Jo riittää! --
Tahdon lähteä!
KANSA (hämmentyneenä). Mitä? Hiljaa! Hiljaa! Delila puhuu!
DELILA. Tahdon lähteä! (Simsoniin kääntyen). Simson! _Sinä lähdet minun
kanssani_!
KANSA. Mitä! Mitä hän sanoi? Hiljaa, hiljaa!
SIMSON (kuin vuoren onkalosta). En!
DELILA. Sinä _lähdet_!... Sinä olet minun ... ja minä olen sinun...
(Kaameasti.) Astarte! Nyt käy tuomio sinun ylitsesi, ja sinun _pappiesi_
ylitse!