Kuoro.
Ratsut, ratsut, rautaiset vaunut!
Filistean ratsut, rautaiset vaunut!
Israel karkaa, pakohon karkaa!
Niinkuin lampaat vuorille karkaa!
Ratsut, ratsut, rautaiset vaunut!
(Sitä seuraa tanssi: nelistävien ratsujen ja kiitävien vaunujen ryntäys
-- taistelu -- vihollisen takaa-ajo -- kunniakulku.)
(Tanssi herättää pitkällisiä suosionosotuksia.)
(Sen jälkeen taas soittoa ja kuorolaulua, jonka kestäessä tanssijattaret
käyvät Delilan eteen ja osottavat hänelle kunnioitustaan.)
Kuoro.
Enemmän kuin ratsut, rautaiset vaunut,
yksi on Filistean tytär niin jalo!
Delila, Delila, Delila, Delila!
Filistean ylpeys, valo!
(Loppusäkeitä kerrattaessa yhtyy kansa riemuhuudoin ja tömistyksin
kunnianosotukseen, joka kasvaa kiihkeäksi pauhuksi huomattaessa että
_Simson_ on tuotu temppeliin. Tanssijattaret poistuvat, kansa
hiljenee.)
DELILA (joka on koko tanssin ajan vartioitsevin katsein odottanut
Simsonin tuloa ja sen tapahduttua noussut seisoalleen, katsoo pitkän
hetken syvän liikutuksen valtaamana, kansan odottaessa henkeään
pidättäen, käskevästi). Tuokaa vanki tänne!
EGYPTIN LÄHETTILÄS. Kumman näköinen mies!
BABYLONIAN LÄHETTILÄS. Kuin Armenia-vuorten haltija!
SIMSON (kulkee vankien Päämiehen ohjaamana pitkin, raskain askelin
kansan keskitse, kahleiden kalahdellessa. Kansa tungeksii uteliaana
sekä alhaalla että katolla).
DELILA (seisoo entisellään, katsellen kiinteästi vankia, joka on
saapunut hänen kohdalleen). Pylväitten väliin! -- Sitokaa! -- Lujasti!
(Kansa puhkeaa riemuiseen hälinään, joka yhä kasvaa kahlevitjoja
kierrettäessä pylväiden ympäri.)
DELILA (yhä Simsonia tarkaten). Tuokaa harppu soittajilta!
KANSA. Mitä? Harppu!
DELILA (hilpeästi). Danin sankari on kuuluisa harpunsoittaja. Käskekää
hänen soittaa! Astarten kunniaksi!
KANSA (hurjaan riemuun yltyen). Soita! Soita, Simson! Astarten
kunniaksi! Delilan kunniaksi!
(Harppu ojennetaan Simsonille, mutta hän seisoo liikkumatta.)
YLIPAPPI. Soita, Danin sankari!
KANSA. Soita! Soita! (Kiihtyen). Hän niskottelee!
DELILA. Asettakaa harppu hänen käteensä!
KANSA. Ota harppu! Soita!
(Harppu pannaan väkisin Simsonin käteen.)
YLIPAPPI. Soita, Simson!
KANSA (uhaten). Soita! Astarten kunniaksi! Delilan kunniaksi! Soita!
SIMSON (ylenkatseellinen hymy kasvoillaan pudottaa harpun lattiaan).
KANSA (raivostuneena). Hän särki harpun! Tappakaa! Surmatkaa se koira!
Astarten nimessä! Dagonin nimessä!
ERÄS SOTILAS. Tietä! Minä sen olen tekevä!
TOINEN SOTILAS. Yhdellä iskulla halkaisen hänen kallonsa!
KANSA. Kuolema! Surma pilkkaajalle!
DELILA (katsellen sotilaita ivallinen hymy huulillaan). Hillitkää
itsenne, Filistean miehet! (Melu hiljenee). Pilkattavaksi olen minä
hänet tänne pyytänyt, en surmattavaksi.
RUHTINAS. Hyvin puhuttu, Delila! -- Istukaa, jalot vieraani! Kansa on
kiivas. Istukaa!
DELILA (kiihtyen, ylipapille). Antakaa juhlan jatkua!
YLIPAPPI (käy Simsonin eteen). Sinä et tahdo soittaa Astarten kunniaksi.
Hyvä! Me tahdomme soittaa sinun kunniaksesi! Ja laulaa sankarilaulun,
joka on sinun sydäntäsi ilahuttava!
(Antaa merkin soittajille. Tanssijattaret tulevat, kansan
tehdessä iloisesti hälisten heille tietä.)