(Alkaa vieno soitto, jonka aikana kaksi miltei alastonta
poikasta ja kaksi tyttöstä tulee pappien kammiosta, kukkia
ja hedelmiä koreissa päänsä päällä. He astuvat verkalleen
jumalattaren eteen, somistavat hänen rintansa ja sylinsä
kukkakiehkuroilla ja täyttävät oikeassa kädessä olevan
maljan hedelmillä. Sen jälkeen poistuvat, jolloin laulajat
ja soittajat alottavat Astarten hymnin.)
Hymni Astartelle.
Astarte, ikivaltias maan!
Sun kunniaasi ilmat soivat,
meri pauhaa, tuulet huminoivat,
helkkyy symbaali ja harpun kieli.
Astarte, ikivaltias rakkauden!
Kun katsot: vesi kuohuu, mantu sykkii,
kun sa kosket: kukka värjyy, rinta tykkii,
tähkä, rypäl', ihmislapsi eloon syttyy.
Astarte, ikivaltias maan!
Sun kunniaasi ilmat soivat,
meri pauhaa, tuulet huminoivat,
helkkyy symbaali ja harpun kieli.
(Sen jälkeen jatkuu hiljaista soittoa, jonka aikana Ylipappi neljän
papin ja kolmen temppelipojan seuraamana tulee pappien kammiosta ja käy
alttarin luo. Yksi pojista sytyttää uhritulen, soitto taukoo.)
YLIPAPPI (jumalattareen kääntyen). Astarte, sinun kunniasi päivä on
tullut! Korvesta ilmestyi Israelin Jahve, ja jyrisi vuorillansa. Sinun
kansasi seisoi hämmästyneenä. Herposi myös Dagonin käsivarsi. Silloin
nousit sinä Askalonista, ja sotajoukot vapisivat. Sinä hymyilit
huulillasi, ja sankarit sortuivat tomuun. Rotkoihin on Jahve syösty,
Filistea Kaanaan valtiaana! Ole ylistetty ja kiitetty!
(Ottaa, hiljaisen soiton säestäessä, temppelipoikien kädestä
ruokauhri- ja juomauhrimaljat, kaataen uhrin tuleen.)
Ole ylistetty ja kiitetty!
KANSA. Ylistetty ja kiitetty! Ylistetty ja kiitetty!
YLIPAPPI (innostukseen kiihtyen). Ihmeelliset ovat sinun tiesi! Miehen
valitsee Dagon sankariksi, sotamiehen Kemos ja Milkom. Keihäin ja jousin
muut sotivat, ratsuin ja rautaisin vaunuin. Sinä, ihmeellinen, kosketit
hentoiseen käsivarteen, ja leikiten kieritteli Delila hiussuortuvata
sormillansa. Eikä ole senkaltaista sortumusta nähty hamasta maailman
alusta!
(Kansa puhkeaa innostuneeseen hyminään.)
(Kääntyy Delilaan.)
Haikea on tämä hetki, kauas lähtee sankarittaremme. Satamassa häntä
haaksi odottaa, purppurainen istuin Niilin rannalla. Ole ylistetty! Ole
onnellinen, Filistean ylpeys ja ilo!
(Uhraa Delilan onneksi.)
Ole onnellinen, Filistean ylpeys ja ilo!
KANSA (hovilaiset, papit riemuiten, valtavan soiton pauhatessa).
Onnellinen, onnellinen! Filistean ylpeys! Filistean ilo!
(Ylipappi seuralaisineen poistuu alttarin luota, kumartaen
Delilalle, kansan osottaessa yhä suosiotaan.)
ELAMIN LÄHETTILÄS. Totta puhui Babylonin lähettiläs: jumalattaren vievät
nuo Niilin miehet mennessään!
RUHTINAS. Kiitän sinua, Elamin jalo! Ja itsekin huokaan: köyhempi on
Filistea tämän jälkeen.
YLIPAPPI. Sallitko, ruhtinaani, tanssijattarien käydä esiin?
DELILA (joka on koko uhrin ajaa odottanut jännittyneenä, nousee
istuimellaan). Ruhtinas, minun enoni!
RUHTINAS. Puhu, jalo veljenitytär!
DELILA. Suuren kunnian on Filistea minulle tänä päivänä osottanut. Mutta
vielä pyytäisin minä sinulta, enoni, yhtä suosionosotusta lisää!
KANSA (jännittyneenä). Ah!
RUHTINAS (kättänsä kohottaen). Mitä ikänäsi pyydät, sen olen minä
täyttävä!
DELILA. Kiitän sinua, jalo enoni! -- En pyydä minä muuta, ainoastaan.
salli _Simson_ tänä hetkenä tuoda keskellemme -- koko Filistean
nähtäväksi ja pilkattavaksi!
KANSA (hämmästyneen ihastuneena). Mitä? Ah! Simson! Simson!
RUHTINAS (riemuisasti). Kansa on vastannut minun puolestani, jalo
veljenitytär! -- Tuokaa vanki nopeasti!
KANSAN (jännitys puhkeaa kiihkeään liikehtimiseen ja riemuisiin,
kostonhaluisiin huutoihin). Simson! Simson! Saamme Simsonin nähdä!
YLIPAPPI (Delilalle, joka on istuutunut ja katselee omituinen hymy
huulillaan riemuitsevaa kansaa). Suuren teon teit, ruhtinattareni! --
Saammeko alottaa tanssin odotellessamme?
DELILA (viittaa kiirehtivästi).
KANSA. Tanssijattaret! Tanssijattaret! Tietä tanssijattarille!
(Ylipapin viittauksesta alkaa vilkas, marssitahtinen soitto,
peräverhot avautuvat ja esiin rientää tanssijattarien parvi,
asettuen etualan keskustaan.)