VIIDES FILISTEALAINEN (lähellä alttaria tovereilleen). Oli tämä
merkillinen juttu!
KUUDES FILISTEALAINEN. Niin mikä?
VIIDES FILISTEALAINEN. No että _nainen_ noin yhtäkkiä pyörähti Filistean
pää jumalaksi!
SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. Vielä merkillisempi oli se toinen!
KUUDES FILISTEALAINEN. Niin mikä?
SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. No että keritsimet ovat parempi ase kuin
miekka ja keihäs, hah hah!
MUUT. Hahhahhahhah!
NUORUKAINEN (perällä). Tahdon!
TEMPPELITYTTÖ. Sotket pukuni...
NUORUKAINEN. Ei ole jumalattarella pukua ensinkään!
KANSA. Hah hah hah!
TEMPPELITYTTÖ. Päästä! -- Ah!
(Juoksee pois.)
KANSA. Hahahaha hah hah!
VIIDES FILISTEALAINEN (keskipylväitten luona oikealla). Oli tämä onnen
potkaisu, ystävät! Ei koskaan ole Filistea ollut näin mahtava!
SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. Ja yhä mahtavammaksi paisuu! (Viekkaasti
nauraen). Ne ovat äveriäitä, nuo Israelin risaviitat, kun pääsee heidän
pesiään penkomaan, ha ha ha!
TOISET. Ha ha ha ha!
KUUDES FILISTEALAINEN. Katsokaa -- muukalaisia!
TOISET (kääntyen).
VIIDES FILISTEALAINEN. Egyptin kosijain laivaväkeä, kyllä tunnen!
USEAT. Oo! Oo!
VIIDES FILISTEALAINEN. Ettekö ole satamassa käyneet? Ah, sitä Egyptin
laivaa! Kullatut mastojen huiput, purppuraiset purjeet --
KUUDES FILISTEALAINEN. Oo-ho!
KAHDEKSAS FILISTEALAINEN (tulee luo). Entäs lähtö? Tapahtuuko se vielä
tänään, niinkuin kerrotaan?
VIIDES FILISTEALAINEN (mahtavasti). Temppelistä suoraan astuu Delila
laivaan! Minä tiedän.
SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. Mutta nyt saatte kaikkein ihmeellisimmän
kuulla!
TOISET. No?
SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. Vielä eilen saapui Babylonian ja Elamin
kuningasten kosijat -- niin kertoi minulle eräs hovin palvelija.
USEAT. Oho! Jopas!
KAHDEKSAS FILISTEALAINEN. Ja saivat pitkän nenän, hah hah!
MIEHET. Hah hah hah hah!
VIIDES FILISTEALAINEN. Vahinko totisesti Filistealle, ettei hän voi
mennä yhtaikaa edes kolmen kuninkaan puolisoksi, hah hah hah!
VASEMMALTA. Soittajat! Tietä soittajille!
(Soittajat tulevat pappien kammiosta ja asettuvat paikoilleen.)
KUUDES FILISTEALAINEN. Nyt se sitten pian alkaa. -- Pidetäänpäs, miehet,
paikkamme: tästä on hyvä näky!
YHDEKSÄS FILISTEALAINEN (vasemmalla, salaperäisesti seuralaisilleen).
Kuulkaas nyt, kun kerron! Kolmea valtaistuinta on hänen sandaalinsa
polkeva -- niin ovat papit viime yönä tähdistä nähneet.
USEAT. Älä! Älä!
YHDEKSÄS FILISTEALAINEN. Kolmea valtaistuinta. -- Selittäkää!
KYMMENES FILISTEALAINEN. Kuka taitaa jumalien salaisuuksia selittää!
YHDESTOISTA FILISTEALAINEN (innostuneesti). Suuria, suuria tämä
Filistealle tietää!
YMPÄRILLÄ OLEVAT. Suuria! Suuria!
JOKU (oikealla). Laulajat, laulajat!
(Laulajain parvi tulee ja asettuu paikoilleen.)
TOINEN. Onpa niitä!
KOLMAS. No, onpa juhlakin _kahden_ jumalattaren!
NELJÄS. Mainiota, mainiota! -- Kuulitteko. kahden jumalattaren!
KAHDESTOISTA FILISTEALAINEN (kattoaukon luona, ylös osottaen). Katsokaa,
katsokaa! Sielläkin on tänään väkeä.
KATTOAUKOSTA (jonka aidakkeen ympärillä näkyy paljon kansaa). Täällä
sitä, veikkoset, onkin!
KOLMASTOISTA FILISTEALAINEN (käsiään levittäen). Tuleepa tästä
kauhistavan suurenmoinen juhla!
AUKOSTA (riemuisa joukkohuuto). Suuri on Askalonin Astarte!
JOKU (oven luona vasemmalla). Hovilaiset tulevat!
USEAT. Hiljaa, hiljaa! Hovilaiset tulevat.
(Huomio on kiintynyt muutamiin pappeihin, jotka liikkuvat
etualalla, tarkastaen laulajien ja soittajien joukkoa ja
asettuen sitten paikoilleen. Eräs pappi kahden temppelipojan
seuraamana lähenee ruhtinaallisten istuimia. Papin viittauksesta
tarttuvat pojat muita korkeampaan, kahdella porrasaskelmalla
varustettuun kullattuun istuimeen ja kantavat sen keskipylvästen
ja alttarin välille vasemmalle.)
JOKU (merkitsevästi). Suuria, suuria tämä merkitsee!
USEAT. Suuria! Suuria!
(Hälinä hiljenee -- hovilaisia, sotapäälliköitä ja vallasnaisia
tulee. He kumartavat jumalattarelle ja käyvät hiljaa puhellen
paikoilleen etualan vasemmalle. Pari pappia kulkee edestakaisin
katsastaen.)
ENSIMÄINEN VALLASNAINEN. Istukaa, päämies!
TOINEN VALLASNAINEN. Istukaa, sankarit! Täällä ovat paikkanne.
SODANPÄÄMIES (hymyillen). Emme tänään.
ENSIMÄINEN VALLASNAINEN. Miksi ette...?
SODANPÄÄMIES (kumartaen). Astarte on Dagonin voittanut, nainen miehen --
Istukaa!
TOINEN VALLASNAINEN. Ah, te mielistelijät!
(Istuutuvat nauraen ja leikkiä laskien.)
(Vasemman oven luona eräs hovipalvelija antaa kädellään merkin:
soittajat puhaltavat toitotuksen. Kansan keskuudessa syntyy
vilkas jännitys. -- Ruhtinas tulee, hiljaa seuralaistensa
kanssa puhellen.)
EGYPTIN LÄHETTILÄS (pysähtyy jumalattaren kuvaa katsellen). Ihana on
teidän Astartenne! En löydä minä Egyptistä muuta, jota voisin häneen
verrata, kuin Isiksen.
RUHTINAS (Käyvät eteenpäin). Olen kuullut. Olen kuvankin nähnyt.
TOINEN EGYFTIN LÄHETTILÄS. Jalo ruhtinas: on toinen vielä enemmän hänen
kaltaisensa! Sama katse, sama hymy, ainoastaan hän seisoo ja nojaa
kättänsä leijonan päähän -- Neito hunnullinen Sais'in temppelissä.
ENSIMÄINEN LÄHETTILÄS. Totta, totta!
RUHTINAS. Siis kaksi. Rikas, rikas on Egypti! -- Istukaa, jalot
vieraani!
BABYLONIAN LÄHETTILÄS. Ja kuitenkin, ruhtinaani, nämä »Mustan maan»
miehet riistävät täältä itselleen vielä kolmannen! Vääryys Babylonialle,
jalo ruhtinas!
RUHTINAS (hymyillen). Minkä sille mahdamme, Babylonian ja Elamin jalot!
Niilillä oli herkät korvat --
(Toinen tulotoitotus. Kansan keskuudessa syntyy tavaton liike,
kaikki istujat nousevat, riemuitsevat huudot. Delila! Delila!
tervehtivät sekä temppelistä että katolta.)
DELILA (tulee vasemmalta muutamilla helmillä somistetussa hentoisessa
puvussa. Rintoja ja selkää verhoaa riippuvaksi koristeeksi solmitut
Simsonin hiukset. Hän on kalpea, mutta häikäisevän lumoava. Hän pysähtyy
silmänräpäyksen verran oven luona kuin empien, lähtee sitten nopein,
levottomin askelin keskitemppeliä kohti, mutta tyyntyy heti. Joku
kansanjuokosta huudahtaa. »Katsokaa, hänellä on Simsonin hiukset
kaulallansa!» Kansa puhkeaa äänekkääseen ihastukseen, uteliaaseen
tunkeilemiseen ja kättentaputuksiin. Delila katsahtaa omituisesti
hymyillen kansanjoukkoon, joka siitä ihastuu yhä enemmän. Hän saapuu
keskitemppeliin, aikoen kääntyä ruhtinaallisten istuimia kohti oikealle,
jolloin eräs pappi osottaa hänelle erillään seisovaa kullattua istuinta.
Delila punehtuu, kansan puhjetessa uusiin suosionosotuksiin, nousee
nopeasti istuimelle, katsahtaa jännittyneenä temppeliä, tyyntyy,
istuutuu, hymyilee kansalle ympärillään, hymyilee katolla oleville,
kansan osottaessa yhä valtavammin ihastustaan).
BABYLONIAN LÄHETTILÄS (ruhtinaalle). Totisesti, jumalatar on teidän
sankarittarenne!
RUHTINAS (nyökäyttää hymyillen).
ERÄS PAPPI. Saammeko alottaa, minun ruhtinaallinen armoni?
RUHTINAS (osottaa kunnioittavasti Delilaa).