SIMSON. Entä sitten?!
ENSIMÄINEN DANIN MIES. Entä sitten?! (Värähtäen). Onko Israelin
ahdistus Simsonille unennäköä? Eivätkö nisuvainiomme ole juuri leikatut,
mutta Filistean kylissä käy suhina niinkuin metsäsirkkain joukossa
ennenkuin he lentoon lähtevät.
SIMSON (ivaten). Neljäkymmentä ajastaikaa ovat teidän miekkanne
ruostuneet huotrissansa. Jos teillä nyt on senkaltainen kiire, niin
astukoon joukostanne se, joka tuntee itsensä kutsutuksi, ja johtakoon!
En kadehdi minä hänen sankaritekojansa! (Kääntyy poispäin). Menkää!
ENSIMÄINEN DANIN MIES (katsahtaa kysyvästi toisiin).
TOINEN DANIN MIES. Täällä on myös Asserista ja Naftalista miehiä, ja
vuorilaidunten miehiä Jordanin tuoltapuolen!
SIMSON (ivallisesti). No, mikä vuorilla on hätänä?
JORDANIN MIES (hillitsee itsensä. Painavasti). Tämä on meidän hätämme:
idän pojat hiovat taas miekkojansa!
NAFTALIN MIES. Ja tämä on meidän rukouksemme Asserin ja Naftalin
rajoilta: niinkuin maamies odottaa talvisadetta, joka mullan kostuttaa
ja elävänveden lähteet kuohuttaa, niin odotamme me sinun nousuasi, Danin
väkevä!
SIMSON (kiihtyen). Ja sen todistukseksi te juoksette minun jälessäni
niinkuin karanneen vohlan jälessä!
ENSIMÄINEN DANIN MIES. Älä kiivastu, Simson! Israelin ahdistus on
moninaisempi kuin luulet. (Syvästi liikutettuna). Kuule. Astarten
huoruus tunkeutuu niinkuin rutto kansasi keskuuteen! Herran kansa
kuihtuu, ei ole hän koskaan Kaanaata hallitseva. Israel kuihtuu...
TOINEN DANIN MIES. Israel kuihtuu...
MUUT. Israel kuihtuu...
ENSIMÄINEN DANIN MIES. Herran valittu kansa kuihtuu, Simson! Vaimot
olivat isäimme ilo ja monet lapset heidän väkevyytensä pakanain
keskellä. Katso ja kuule! Mizpaan on pystytetty porttojumalattaren
patsas. Sinne juoksevat kansasi nuoret miehet heidän himotanssejaan
katsomaan, ja hänen neitseensä heidän lantionväännöksiään oppimaan;
siellä uhraavat he itsensä Filistean rutolle, joka syöpi Israelin
niinkuin kalutun luun!
SIMSON (karkeasti ivaten). Kuinka eivät he juoksisi -- jotka ovat tähän
saakka nähneet ainoastaan karitsain ja vohlain tanssia kedolla!
ENSIMÄINEN DANIN MIES. Minä kauhistun sinun puolestasi, Simson!
SIMSON. Ja minä häpeän sinun sanojasi -- unhotatte että seisotte
Filistean ruhtinaantyttären huoneessa! (Ylimielisesti kiusotellen).
Katsokaa, tuolla seisoo Filistean rutto! Astu esiin, Delila, että minun
kansani lapset saavat nähdä »ruton» silmästä silmään.
DELILA (joka on seurannut keskustelua jännittyneenä, pelon ja toivon
välillä, astuu pari askelta, antaen vaippansa pudota maahan ja seisoen
häikäisevässä puolialastomuudessaan ylpeänä ja kiemailevana miesten
edessä. Miehet kääntyvät poispäin ja nostavat kauhistuneina kätensä
ristiin rinnoilleen, katsoen pitkään toisiaan.)