SIMSON. Mitä tahtovat he täältä?
ORJATAR. Danin sankaria kysyvät he.
DELILA (kiivaasti). Ei, ei! Tulkoot huomenna!
ORJATAR. Eivät tottele. Tänä yönä, tällä hetkellä sanovat he.
SIMSON (kiihtyen). He uskaltavat!
DELILA. Heidän täytyy mennä, Simson! Minä olen puhutteleva heitä.
SIMSON (raivostuen). Ei! He tulkoot! Minä itse olen heille sanova, niin
että heidän pitää tietämän ja ymmärtämän!
DELILA. Mahdotonta! (Orjattarelle). Sano: Danin sankari ei ole täällä.
SIMSON (yhä enemmän raivostuen). Minä _olen_ täällä! He tulkoot!
DELILA. Kuule minua, Simson! Tämä ainoa kerta! Katso minua...
SIMSON (osottaa makuukammioon). Mene! (Orjattarelle). He tulkoot -- heti
-- tällä hetkellä!
DELILA Ah, Simson, Simson!
(Rientää kammioon päin mutta pysähtyy, tempaa päällysvaipan, jonka
kietoo ympärilleen, jää kiihottuneena ja hämmentyneenä odottamaan.)
(Orjatar avaa taemman sivuoven. Viisi vanhaa miestä astuu sisään.
Kumartavat.)
SIMSON (kiivaasti). Mitä tahdotte?
ENSIMÄINEN DANIN MIES (kumartuen). Israelin jumalan rauha! Anna
meille -- --
SIMSON (katkaisten). Asianne!
ENSIMÄINEN DANIN MIES (rauhallisesti). Tämä on palvelijaisi asia. Näin
sanoi Simson lähtiessänsä: neljän päivän päästä minä palaan, ja joko
minulla on liiton taulu mukanani taikka --
SIMSON (kiihtyen). Entä sitten...?