KOLMAS DANIN MIES (tarttuu häntä käsivarteen). Vaikene, veljeni! (Astuu
Simsonia kohti. Hiljaisesti.) Minulla on sinulle sanoma äidiltäsi!
SIMSON (hämmästyneenä). Äidiltäni...? (Äänettömyys. Käy lähemmäksi.)
Mitä käski minun äitini sanoa?
KOLMAS DANIN MIES (liikutettuna). Näin sanoi sinun äitisi: olenko minä
turhaan Ekronissa vaeltanut -- olenko minä turhaan Herraa Israelin
jumalaa huutanut? Palaja, poikani!
SIMSON (heltyneenä ja hämmentyneenä). Ovatko nämä minun äitini sanat?
KOLMAS DANIN MIES. Jehova tehköön minulle sen ja sen, jos minä olen
jotakin lisännyt tahi poisjättänyt! Näin sanoi äitisi, Manoan jalo
leski. (Jännittynyt äänettömyys). Minkä sanoman saan viedä äidillesi?
SIMSON (hellämielisesti). Näin sanokaa minun äidilleni vastaukseksi
-- -- (Katsahtaa Delilaan, joka on astunut ylpeänä ja häikäisevänä
lähemmäksi, katsellen ylenkatseellinen hymy huulillaan Simsonia.
Puna lennähtää Simsonin kasvoille, hän astuu takaperin ja aLottaa
kuohuvasti.) Tämä, _tämä_ olkoon minun vastaukseni minun äidilleni --
KOLMAS DANIN MIES (keskeyttäen). Kuule minua vielä kerta, Simson!
Minulla on kolme kertaa sinun ikäsi, kuitenkin minä lankean polvilleni
sinun eteesi. (Polvillaan). Minä olen nähnyt Teltan ajan ja minun isäni
on kertonut Gideonin, Herran miehen ajoista. (Tarttuu hänen vaippansa
liepeeseen). Älä viivy täällä hetkeäkään, Simson, vaan tule meidän
kanssamme, sinä Israelin turva ja toivo! (Rukoillen). Minkä vastauksen
minä saan viedä äidillesi?
SIMSON (riuhtasee itsensä irti). Tämän: olenko minä karjapoika, jota
minun äitini haetuttaa kylänsä miehillä ja häpäisee vieraan kansan
tyttärien edessä?
KOLMAS DANIN MIES (nousee ja katsoo häntä pitkään).
ENSIMÄINEN DANIN MIES. Ja minkä vastauksen saamme viedä kansallesi?
SIMSON (huutaen). Tämän: hävetkää, seitsemänkertaisesti hävetkää, että
hiivitte kuin rosvot yöllä ja etsitte sankaria kuin paennutta muulia!
ENSIMÄINEN DANIN MIES (värähtäen). Onko tämä sinun viimeinen sanasi?
SIMSON. On! (Polkee jalkaa). Menkää!
ENSIMÄINEN DANIN MIES. Niin tahdomme mekin sanoa sinulle totuuden.
(Kohottaa kätensä). Sinä, _sinä_ Simson olet Israelin turmelus! Niinkuin
tuli on Filistea sinua vetänyt. Vaimosi hylkäsit sinä hänen tytärtensä
tähden, ja tänäkin ahdistuksen hetkenä sinä, sankari, makaat porton
polvilla!
SIMSON (raivosta tukehtumaisillaan). Porton?!
ENSIMÄINEN DANIN MIES (Delilaa osottaen). Filistean porton -- olkoon hän
seitsemästi ruhtinaan tytär!
SIMSON (hyökkää kädet nyrkissä häntä kohti).
DELILA (joka on siihen saakka katsonut riemuiten). Simson, Simson!
SIMSON (laskee kohotetun nyrkkinsä. Hurjasti). Ulos! Ulos!
ENSIMÄINEN DANIN MIES. Ei ole Israelilla sen enempi toivoa sinusta...
(Menevät.)
SIMSON. Ulos! Ulos!
(Jää hetkiseksi kuohuissaan seisomaan, syöksyy sitten
ovea kohti, potkaisten sen auki ja rientäen heidän jälkeensä.)
DELILA (seisoo hämmentyneenä).