(Äänettömyys.)
SIMSON (taas hymyillen). Ei, Delila, ei ole sitä ihmistä syntynyt, joka
voisi riistää sankarilta hänen uskoansa! Sillä hän on yksin maailmassa --
ei pääse kukaan hänen sieluansa lähelle.
DELILA (värähtäen). Eikö sekään, joka oman sielunsa uhalla häntä
rakastaa?
SIMSON. Ei kukaan! Ei ole sankarilla isää, ei äitiä, ei veljiä, ei
sisaria -- ei muuta paitsi oma itsensä.
DELILA (kiinteästi). Eikö _ketään_...?
SIMSON. Ei! Niinkuin taivaan tuuli on hän, tänään täällä, huomenna
tuolla. (Synkistyen.) Ei kukaan häntä ymmärrä ... ei kenkään tiedä hänen
sielunsa polttoa...
DELILA (yhä kiihkeämmin). Mutta jos tahtoo ymmärtää? Jos joku tahtoo?
SIMSON (torjuen). Ei ei, Delila! En saata minä sanoa sen enempää.
(Äänettömyys.) Anna hetken kulua, niinkuin minä annan. En kysy minä
sinulta kuka olet, mistä tulet ja kuhunka menet. En kysy minä mitä
huomenna, mitä seuraavana huomenna. (Äkkiä rajusti.) Sillä sankari
syöksyy niinkuin Jordan jyrkänteiltänsä, kysymättä mihinkä hän joutuu!